Joulun juhlahumun taakse kätkeytyy paljon surua, yksinäisyyttä ja tuskaa. Kun useimmat perheet kokoontuvat yhteen ainakin Joulun ajaksi, korostuu yksinäisten yksinäisyys entisestään. Joulupukkikaan ei osaa yksinäisten luokse. Meidän jokaisen lähellä on joku, jota soitto, lyhytkin vierailu tai vaikkapa hyvän joulun toivotus ilahduttaisi kovin. Muistaminen ei paljoa maksaisi.
Joulun alla uutisoitiin kotitalouksien velkaantumisesta ja kulutusjuhlan viettämisestä velaksi varoitettiin moneen otteeseen. Köyhyyskin on suhteellista. Lapset vertailevat mielellään, millaisia lahjoja itse kukin pukilta sai. Voi sitä, joka joutuu valehtelemaan pelastaakseen kasvonsa. Moni lapsi käyttää mielikuvitustaan mieluummin kuin joutuu säälivien katseitten kohteeksi. Ja ne vanhemmat, jotka eivät pysty täyttämään edes vaatimattomimpia lastensa toiveita kantavat köyhyydestään syyllisyyden taakkaa.
Paljon ei ensi vuoden valtion talousarviosta vähäosaisille herunut. Joulumieli ei yltänyt opiskelijoiden, eläkeläisten tai työttömien koteihin. Työttömät ovat joutuneet pettymään joka joulu tämän hallituksen aikana. Opiskelijoita taas vedätettiin pitkin syksyä ja masentavin näytelmä eduskunnassa nähtiin, kun lukuisat hallituspuolueiden kansanedustajat äänestivät omaa opintorahan korotusesitystään vastaan. Voiko politiikan uskottavuutta enää pahemmin murentaa?!
Onneksi luontoäiti on kaikille tasapuolinen. Se ei suo auringonpaistetta, pakkasta, lumituiskua tai räntäsateita varallisuuden mukaan. Me saimme täällä pohjoisessa nauttia oikein mukavasta pakkassäästä. Lumesta toki oli pulaa, mutta muuten kelit olivat sieltä parhaasta päästä.
Itsenäisyyspäivän järkyttävin uutinen kiiri Jyväskylästä. Siellä sotaveteraani päätti päivänsä kävelemällä tankin alle kesken itsenäisyyspäivän paraatin. Tuollainen uutinen panee miettimään, mitä veteraani mietti viimeisinä hetkinään ja oliko kyseessä viesti tai kannanotto?
Joka tapauksessa itsenäisyyspäivän viikolla eduskunta päätti liittyä niiden joukkoon, jotka yrittävät elvyttää kuollutta eli EU:n perustuslakia. Eduskunnasta löytyi lopulta vain 39 sellaista kansanedustajaa, jotka tunnustivat tosiasiat. Nykyisellään EU-perustuslaki ei astu voimaan koskaan. Lukuisa joukko kansanedustajia, jotka vielä jokin aika sitten vaativat kansanäänestyksen järjestämistä vielä, äänesti nyt sopimuksen puolesta. Sellaista se on, yleisten trendien seuraaminen ja puolueuskovaisuus.
Eduskunnan puhemies Paavo Lipponen, joka on rakentanut puhemiehen roolista mieluisensa, runnoo Suomea Nato-jäsenyyden suuntaan. Vielä presidentinvaalien aikaan hän varoitti Nato-intoilusta, toisin kuin vaaleja ennen ja nyt niiden jälkeen. Jos joku muu toimisi samoin, häntä sanottaisiin tuuliviiriksi, mutta kaikki tietävät, että Lipposen motiivina on raaka valtapolitiikka. Vahvaa taustatukea hän saa ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtaja Liisa Jaakonsaarelta.
Lipposelle kelpaa tässä tilanteessa mainiosti yhteistyökumppaniksi Ruotsin tuore porvarihallitus. Lipponen edellyttää, että naapurimaat Ruotsi ja Suomi yhdenmukaistavat kantansa Naton nopean toiminnan joukkoihin. Vaatisiko Lipponen samaa, jos Ruotsissa olisi Nato-yhteistyöhön kriittisempi hallitus vallassa?
Keskusta keskittää aina
Tunnetun hokeman mukaan "Kepu pettää aina". Itse olen välttänyt käyttämästä tuota sanontaa, sillä tunnen paljon keskustalaisia ihmisiä, joiden kanssa tulen hyvin juttuun. Itse asiassa aikoinaan ja osin vieläkin laitavasemmiston ja keskustan kannattajakunnat muistuttivat paljon toisiaan, ainakin Lapissa. Ei siinä luokkavihollisesta paljon kannattanut puhua, kun kummankin puolueen peruskannattaja asui pienessä mökissä, viljeli peltotilkkuaan ja kävi savotoilla. Toinen äänesti maalaisliittoa, toinen SKDL:a.
Kuluneen neljän vuoden aikana olen vääntänyt hokeman muotoon "Keskusta keskittää aina". Muuhun lopputulokseen en ole voinut tulla. Oikein hätkähdin, kun mietin, mitä kaikkia toimintoja nyt keskitetään. Taustalla kummittelee valtion tuottavuusohjelma, joka vähentää valtion työpaikkoja liki 10 000. Usein leikkaukset kohdistuvat sinne, missä niitä vähiten kyetään vastustamaan eli maan reuna-alueille.
Työhallinnossa siirryttiin Lapissakin seutukuntakohtaiseen toimistoverkkoon. Valtion palkkaperusteinen työllistäminen ajetaan minimiin. Poliisihallinto uudistetaan samoin kuin kihlakuntajakokin. Kummassakin tapauksessa uudistaminen tarkoittaa keskittämistä. Sosiaaliturvan muutoksenhakulautakunta keskitetään Helsinkiin, nyt Oulu on ollut lappilaisille lähin paikka hakea oikeutta näissä asioissa. Rajavartiolaitokselta katoaa lyhyen ajan sisällä yli sata työpaikkaa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksessa ammatillisen toisen asteen koulutukselle järjestäjälle asetettiin 50 000 asukkaan minimiraja. Sosiaali- ja terveyspuolella vastaava raja on 20 000 asukasta.
Lista on pelottavan pitkä. Toden totta, Keskusta keskittää aina!
Tuottavuusohjelma vie Lapista yli 400 työpaikkaa
Viime maanantaina Pardia-ammattijärjestö edustajineen kertoi Lapin kansanedustajille siitä, miltä valtion pitkä ja kapea leipä näyttää tulevaisuudessa. Leipä on edelleen kapea, mutta ei enään niin pitkä. Pysyvä epävarmuus on astunut valtin työpaikoillekin.
Valtion tuottavuusohjelmaksi ristitty kaavamainen säästöohjelma vähentää Lapista yli neljäsataa työpaikkaa. Jo yksin rajavariolaitoksesta katoaa yli sata työpaikkaa. Koko maassa vähennys on 9600 työpaikkaa vuoteen 2011 mennessä. Alunperin säästötavoite oli huikeat 17 500, mutta mahdottoman edessä joutuivat taipumaan valtionvarainministeriön kaikkitietävät viisaatkin.
Tavoitteena lienee idelogisistakin syistä ajaa alas julkista sektoria. Pelkkä säästäminen, supistaminen ja leikkaaminen ei vielä tuota mitään. Tuottavuuden mittaamiseksi pitää verrata panoksia ja tuotoksia. Nyt katsotaan vain toiseen suuntaan.
On aiheellista peltä, että se, mikä hajasijoituksessa voitetaan, se tuottavuusohjelmassa hävitään. Hajasijoitettavat työpaikat pysähtyvät viimeistään maakuntakeskuksiin, mutta tuottavuusohjelma vie työpaikat pienistä ja keskisuurista kunnista eli sieltä, mistä on jo riisuttu palveluita rankimman jälkeen.
Vuotos ja hedelmöityshoitolaki jakavat mielipiteitä
Tänään käydään viimeinen keskustelu hedelmöityshoitolaista ennen eduskunnan huomista äänestystä. Lopputulosta on vaikea ennustaa. Lappilaisten kansanedustajien kannat jakautuvat neljä hallituksen alkuperäisen esityksen puolesta (Mustajärvi, Tennilä, Vilen ja Karvonen) ja kolme lakivaliokunnan tiukemman kannan puolella.
Oman kantani ratkaisi kysymys, kenellä on oikeus määritellä niin sanottu normaali perhe ja parisuhde? Hallituksen esityksessä halutaan vain virallistaa parikymmentä vuotta jatkunut käytäntö, joten mistään radikaalista muutoksesta ei ole edes kyse.
Minua on pidemmän aikaa ihmetyttänyt joidenkin kansanedustajien kiihko. Jos jokin asia on omantunnon asia, niin eikö sille jokaisen omatunnolle pitäisi antaa rauha tehdä ratkaisunsa ilman turhanaikaista syyllistämistä ja leimaamista.
Hedelmöityshoitolaki ei ole jakanut lappilaista väkeä niin kuin on jakanut Vuotos-taistelu. Nyt monet haluavat lämmittää asian uudestaan ja tehdä siitä eduskuntavaaliteeman. Ihmettelen, miksi kollega Jari Vilen nosti Vuotoksen altaan niin näyttävästi esille. Onhan kokoomus vaaliliitossa Vihreiden kanssa Lapissa. Moni vihreitä sympatiseeraava varmaan kysyy, kannattaako tukea mutkan kautta sellaista linjaa, joka tahtoo rakentaa Vuotoksen altaan? Kysymys esitetään aiheesta!
Kansalaisliikkeiden aikaa
Lapissa kansalaisliikkeillä on pitkä ja monivaiheinen historia. Karvalakkilähetystö kävi peräämässä tuloksekkaasti lohikorvauksia Helsingissä, kun niitä ensin oli vuosikymmeniä vitkuteltu. Ounasjoen ja Vuotoksen alueitten suojelemiseksi nousi toimintaa, joka vaikutti päätöksentekoon. Ounasjoki suojeltiin, Vuotoksen alueesta taistellaan vielä. Ylä-Lapissa kamppailtiin Kessin alueen käytöstä vastakkaisiin tavoitteisiin pyrkivien kansalaisliikeiden toimesta.
Itä-Lapin junakapina on kouluesimerkki siitä, kuinka kansalaisaktiivisuudella saadaan painetta ja lisäarvoa vaikuttamiseen. Kansalaisliikkeitä on paha mennä laittamaan mihinkään lokeroon, kun niissä usein toimii ihmisiä laidasta laitaan. Niihin on helpompi mennä mukaan, koska asia on läheinen, rajattu ja usein myös määräaikaan sidottu. Puoluepoliittinen sitoutuminen vaatii toisenlaista sitoutumista ja ehkä siksi sitä vieroksutaan.
Parhaimmillaan perinteinen poliittinen järjestelmä ja kansalaisaktiivisuus tukevat toinen toisiaan. Eikä tiedotusvälineiden roolia sovi väheksyä. Usein taistelu käydään symbolisen merkityksen alueella ja silloin sen areenan määrittelevät juuri tiedotusvälineet.
Vaikka poliittinen vaikuttaminen puolueiden kautta koetaankin yhä vieraamaksi, onneksi muu aktiivinen vaikuttaminen pitää ihmiset liikkeessä. Jokainen aika hakee parhaimmat tavat ja väylät vaikuttaa. Siihen tarpeeseen täytyy puolueidenkin kyetä vastaamaan tai sitten ne on tuomittu hitaan näivettymisen tielle.
Haikeat jäähyväiset
Kemijärven yöjuna liikennöi viimeisen kerran lauantaina. Asemalle kokoontui monisatapäinen joukko hyvästelijöitä. Väki uskoo, että junayhteys vielä palaa, mutta sielun sopukoissa kummittelee pelko. Nyt saatiin aikaan vain väliaikainen ratkaisu. Moni miettii, pelataanko sillä vain aikaa yli eduskuntavaalien.
Mikä voima siinä vapautuisikaan seutukunnan kehittämiseksi, kun nämä sadat aktiivit voisivat käyttää tarmonsa myönteisten asioiden edistämiseen sen sijaan, että nyt aika menee päälle kaatuvien uhkien torjumiseen. Se, mikä Helsingissä koetaan mitättömän pieneksi asiaksi tai tekniseksi viilaukseksi, näyttäytyy meille elintärkeänä.
Ympäri Suomen käydään vastaavia taisteluita. Aikana, jolloin pitäisi katsoa raideliikenteen hyödyt ekologisista lähtökohdista ja pidemmälle aikaa, Suomessa laitetaan ratoja rullalle ja lopetetaan yhteyksiä. Kahden puolen naapurimaissa mennään päinvastaiseen suuntaan. Sekä Ruotsissa että Venäjällä panostetaan pohjoisen raideyhteyksiin aivan eri tavalla.
Niin hyvin että hirvittää
Katselin juuri tuossa Ylen pääuutisia. Demareiden ja keskustan puheenjohtajat ja ryhmyrit kilvan kehuivat, kuinka hyvin maassa on kaikki asiat. Liika vaatimattomuus ei haitannut kenenkään esiintymistä.
Täältä pohjoisesta katsoen ei maailman meno näytä yhtä hyvältä. Muuttoliike on vuosituhannen alkuvuosina syönyt Itä- ja Pohjois-Suomen elivoimaa kovemmin kuin suuren muuton aikaan 1960 ja -1970-lukujen vaihteessa. Työttömyys on monessa kunnassa liki kaksinkertainen koko maan tasoon verrattuna. Liikenneyhteyksistä tapellaan verissäpäin ja Lapin kuntien talous kahlaa tosi syvällä.
Miksiköhän pääministeri Vanhanen unohti ne pyhät lupauksensa, joita kävi presidenttiehdokkaana antamassa Rovaniemellä Kemijärven junayhteyden säilyttämiseksi. Tai miksi valtionvarainministeri Heinäluoma kauhistelee kokoomuksen pyrkimyksiä alentaa veroja, kun on itse ensin armahtanut Suomen rikkaimmat varallisuusveron maksamisesta?
Soinin Timoa täytyy onnitella. Hänet ylensi demareiden ryhmyri Jouni Backman populismin mittapuuksi Suomessa. Ei ollenkaan huonosti. Jatka Timo samaa rataa. Se, että noteerataan, on hyvä merkki!
Viikonloppuna juoksen junan perässä Sallassa. Matkaamme puolimaratonin Sallan raja-asemalta Kelloselkään. Silläkin tavoin tappelemme seutukunnan asioiden puolesta. Jos tämän hallituksen hinku lakkauttaa rautateitä ja junayhteyksiä toteutuu, saa siinä juosta pidemmänkin taipaleen junan perässä. Voi käydä niin, että maratonkin alkaa tuntua pikamatkalta.
Lappilaisten oopperaa
Vierailin tänään Pohjois-Suomen Erämiespiirin kesäpäivillä Iso-Venejärvellä Rovaniemellä. Eipä olisi uskonut, että kaupungin rajojen sisältä löytyy niinkin komeita ja rauhallisia maisemia.
Metsästykseen ja kalastukseen liittyvät teemat olivat tietenkin päälimmäisinä. Porukka oli pörhöllään, mitä luonnonsuojelulain muutokset yhdessä Natura-alueiden käyttörajoitusten kanssa tarkoittavat metsästys- ja kalastusmahdollisuuksille.
Minusta metsästystä ei tule turhaan rajoittaa. Hyvä, että Lapissa on suojeltu, olenhan itsekin tapellut joidenkin suojelualueiden puolesta, mutta niiden käytöstä päätettäessä pitäisi aina muistaa, mitä tarkoitusta varten kukin alue on perustettu. Jos metsästys ei vaaranna alkuperäistä suojelutarkoitusta, miksi sitten kieltää pahimmassa tapauksessa kaikki metsästys?
Myös Simo- ja Torniojoen lohesta sekä pienvesistöjen pilaantumisesta puhuttiin. Harri- ja tammukkapurot ovat monelle yhtä mieluisia pyyntipaikkoja kuin suuremmat joet ison kalan pyytäjille. Siksi pienten ojien ja vesistöjen kunnostusta tulisi tehostaa, jotta ne voitaisiin palauttaa luonnontilaan usein turhien ojitusten jäljiltä.
Ihmisille ja luonnolle läheisistä asioista kesäpäiville kokoontuneet puhuivat. Eivät he kaipaa muuhun kuin luonnon oopperaan. Se ei tee joka vuosi 30 miljoonan euron lovea valtion kassaan niin kuin tekee tämä Helsingin ooppera. Aluepoliittista tukea sekin on.
Vielä on kesää jäljellä
Kansanedustajan kesä on aika pitkälle sellainen, millaiseksi sen järjestää. Viime kesänä vietin puolitoista viikkoa vapaata. Kyllä se sitten syksyllä kostautuikin. Tähän ikään mennessä en vielä ole pitänyt kuukauden mittaista kesälomaa. Olisi ehkä pitänyt.
Silloin kun olen joutanut, olen kunnostanut Savukosken Martilla mummolan paikkaa kesäasunnoksi. Ensin mökki täytyi purkaa hirsi kerrallaan perustuksia myöten. Nyt olen päässyt jo rakentamaan uutta. Perustukset valoin viime viikonloppuna ja velipoika käy salvamassa uudet hirret lahonneiden tilalle. Sen jälkeen rakennus nouseekin vauhdilla, kun vanhan kehikon saa latoa uuden päälle. Jos tänä kesänä saisi rakennuksen vesikattoon, niin ensi keväänä olisi hyvä jatkaa.
Ruumiillinen työ ja käsillä tekeminen on hyvää vastapainoa paperin pyörittämiselle ja puhumiselle. Mieli lepää, kun saa tehdä jotain näkyvää ja katsella kaunista jokimaisemaa. Ennen talonpaikat valittiin luontaisesti oikein.
Muuten kesä on mennyt tausta-aineistoihin tutustuessa. Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta tuli pannukakku, mutta se ei estä alue- ja kuntaministeriä kehumasta, että pahimmat uhkat saatiin torjuttua. Ne tosin olisi ollut helpompi torjua, jos mitään sanomatonta "uudistusta" ei olisi edes käynnistetty. Kuntataloushan hankkeella ei parane sentilläkään.
Muuten olen kierrellyt kesätapahtumia, tehnyt pari kirjallista kysymystä, tapellut Kemijärven junayhteyden puolesta ja lueskellut kaikenlaista. Jalkapalloa en ole kyennyt pelaamaan, sillä Itävallan turnauksessa nilkka pyörähti jo ensimmäisessä pelissä. Vamma vaivaa vieläkin.
Eduskuntavaalikampajoita käynnistelevät niin ehdokkaat kuin puolueetkin. Lapissa kisasta tulee ennennäkemättömän tiukka. Seitsemästä paikasta riittää vähän jaettavaa. Toista on Uudellamaalla, sieltä valitaan yli kolmekymmentä kansanedustajaa.
Muuta konstia ei ole kuin se, että luottaa tekemäänsä. Jos on laittanut osaamisensa tiukalla asenteella peliin niin enempään ei pysty. Äänestäjät ratkaisevat, mihin se riittää.
Budjettikuria ja kollektiivista tyhmyyttä
Juhannusviikolla päätettiin eduskunnassa vuoden ensimmäisestä lisätalousarviosta. Valtiontalouden kehysmenettelystä on tullut sellainen epäjumala, jonka avulla valtion virkamiehet ovat kaapanneet vallan itselleen liian heikoilta poliitikoilta. Kehykset sovitaan yli vaalikausien. Kun poliitikot joutuvat hakemaan itselleen neljän vuoden välein uuden valtakirjan, virkamies istuu tuolillaan tapahtui mitä hyvänsä.
Kaikki tietävät, että esimerkiksi liikenneyhteydet rappeutuvat vauhdilla, mutta lisärahoitusta ei vain löydy, vaikka tällä menolla lopullinen lasku laiminlyönneistä nousee moninkertaiseksi. Sama tilanne on kuntatalouden kanssa. Hallituspuolueiden edustajat joutuvat isossa salissa hokemaan, kuinka hyvin kaikki on, vaikka omat silmät toisin todistavat.
Jälleen kerraan äänestimme Kemijärven junayhteyden kohtalosta. Äänin 100-67 eduskunnan enemmistö päätti, ettei Itä-Lapin junayhteyksiin osoiteta lisää rahaa. Näillä näkymin, ja VR:n linjan toteutuessa, henkilöliikenne lakkaa kokonaan vuoden vaihteessa. Sen siitä saa, kun on liian paljon yksityistetty, yhtiöitetty ja ulkoistettu. Poliittinen valvonta ei näihin organisaatioihin enää ulotu. Mutta ei taistelua vielä ole hävitty, taistelu jatkuu.
Vasemmistoliiton puoluekokous puheenjohtajavalintoineen sujui hyvässä hengessä. Helppo työ ei Korhosen Martilla tule olemaan. Tekemistä siinä savotassa riittää meilläkin. Kun kokouksesta ei saatu riitelynaiheita tiedotusvälineisiin, alkoivat toimittajat povata muita kauheuksia, joita eteen lankeaa. Hyvä ei ole mitenkään.
Menee aikansa, ennen kuin puolue palaa normaalitilaan. Siksi repivästi edellinen puoluejohtaja lähti ja yritti vielä kiitokseksi kostaa kaiken mahdollisen ja mahdottoman niille, jotka jäivät vastuuta kantamaan. Kiittämättömyys on maailman palkka. Edessä on kovaa työtä, työtä ja työtä - muu ei auta!
Itse tavoittelin paikkaa puheenjohtajavaalin toiselle kierrokselle. Parhaan häviäjän titteli olikin ainoa, mikä oli jaossa. Mutta Punajuuri-Paavo rakensi hyvän kamppanjan ja kiilasi kakkoseksi. Ei se paha ole. Nyt lähti viesti kansalaisille, että tässä puolueessa on halua ja kykyä uudistua ja suvaitsevaisuuttakin löytyy. Ainoastaan se tuntui pahalta, että aktiivisimmat kampittajat löytyivät omasta vaalipiiristä. Mutta ilmeisesti niin ajetaan Lapin asiaa.
Nuoret ja naiset ratkaisevat puolueemme kohtalon. Jos emme näyttäydy heidän silmissään kiinnostavilta, noutaja tulee pian. Siksi heille lisää tilaa ehdokaslistoilla ja puolue-elimissä - aidosti, eikä vain kiintiöihmisinä.
Itse hyödyin puheenjohtajakisasta sen, että kaikenlaiset leimaajat osoittautuivat tuulella käyviksi. Iäksi katkeroituneet kolumnistit eivät varmaan koskaan oio valheellisia kirjoituksiaan, mutta ei heidän tarvitsekaan. He ovat saaneet perintönä oikeuden olla ainoana oikeassa. Se periytyy 1970-luvulta saakka. Rauha heidän sielulleen.
Eilinen päivä Rovaniemellä oli lämpimin koko Suomessa. Tunnelma Sampo-aukion teltalla oli aivan toinen kuin kolme vuotta sitten tammi-helmikuun pakkasilla. Kelkkahaalareita ei juuri näkynyt. Terassikansa oli liikkeellä ja pysähteli vaelluksellaan kuuntelemaan poliittistakin sanomaa.
Helsingin Sanomien toimittaja teki minun osaltani kaikille puheenjohtajaehdokkaille kiintiöityä juttua. Kaupunki näytti parhaat puolensa ja jututettavia piisasi teltan liepeillä kohtuullisesti.
Kansalaiset tuntuvat olevan poikkeuksellisen tympääntyneitä moneenkin asiaan. Siinä on puolueilla totinen urkko saada väki uskomaan vaikuttamisen voimaan ennen seuraavia eduskuntavaaleja. Nato-vouhotus, eläkkeet, opintotuki, Kemijärven ratayhteys ja silpputyöt puhuttivat. Eikä synninpäästöä saaneet varallisuusveron poistajatkaan tai kuntauudistuksen arkkitehdit.
Puhuin Vappuna Kolarissa ja Sodankylässä. Havaitsin orastavaa optimismia kummassakin tilaisuudessa. Se ei johtunut pelkästään hyvästä säästä, vaan siitä, että perinteistä vasemmistolaista työväenliikettä kaivataan entistä enemmän esille. Pinnan alla kytee suuri tyytymättömyys, joka hakee purkautumisuomaansa. Siihen tarpeeseen pitäisi Vasemmistoliiton kyetä vastaamaan.
Puheenjohtajakierros on jatkunut ympäri Suomen. Mitään suurempia kahakoita tai kiistoja emme ole saaneet aikaiseksi. Enemmän olisi voinut tilaisuuksissa olla väittelyä ja vääntöä linjakysymyksistä. Emme me niin yhdestä puusta ole veistettyjä, etteikö aitoja linjaeroja löytyisi.
Huomenna lauantaina meuhkaan Rovaniemellä Sampo-aukiolla. Se on parhaimpia paikkoja järjestää ulkoilmatilaisuuksia. Väkeä liikkuu aina ja tinkakaverit päivystävät kaikkia mahdollisia poliittisia tilaisuuksia, jotta pääsisivät hiillostamaan poliitikkoja oikein olan takaa. Mutta niin se pitääkin. Jokainen vastaa teoistaan omalta kohdaltaan.
Kaikki Vasemmistoliiton puheenjohtajaehdokkaat kokivat tänään muodonmuutoksen. Kävimme tänään ammattilaisten luona, jotka muuttivat meidän tyylimme kokonaan toiseksi totutusta. Ihan mielenkiintoinen juttu. Meitähän pidetään vähän totisina torvensoittajina, joten ainakin määräaikainen muutos lienee paikallaan. Vappuna sitten näemme, mitä ulos tulee. Kiistän jyrkästi olevani Jari Sillanpään näköinen.
Eduskunnassa keskustelemme parhaillaan velkajärjestelystä. Karmeat ihmiskohtalot seuraavat lama-ajasta tähän päivään asti. Sillä ehdolla, että velkavankeuteen ajautunut on jaksanut sinnitellä. Kaikki eivät ole jaksaneet.
Jokaisella ihmisellä pitäisi olla mahdollisuus määräajan jälkeen puhdistaa pöytä. Velkaantuneethan ovat usein ajautuneet tilanteeseen hyväuskoisuuttaan ja toista auttaen. Eikä virheellisestä riskinarvioinnista voi rankaista iänkaiken. Niinhän sitä lamaa ennen elettiin kuin neuvottiin.
EU:n perustulakia ajetaan vahvistettavaksi hinnalla millä hyvänsä. Vaikka jokainen täysijärkinen tietää, nykyinen laki ei astu koskaan voimaan. Siitä huolimatta EU-uskovaiset pysyvät linjassaan. Ilmeisesti halutaan "ennakkopäätös", johon vedota, kun lopullinen versio tulee päätettäväksi. Sisällöllä ei sitten niin väliä. Ei tarvitse ihmetellä, miksi kansa vieraantuu EU:sta enemmän ja enemmän.
Sama kuvio toistuu Naton kohdalla. Piittaamatta kansalaismielipiteestä, Nato-haukat jatkavat vyöryttämistä. Viimeksi tänään kyselytunnilla kokoomus jatkoi uskontunnustustaan puheenjohtajansa Kataisen johdolla. Säestäjäksi löytyi helposti Liisa Jaakonsaari, joka haluaa, että Naton hyödyistä ja haitoista tehtäisiin erillinen selvitys. Siitähän on sitten helppo ponnistaa se viimeinen loikka sotilasliiton jäsenyyteen.
Kumpikin asia, niin EU:n perustuslaki kuin Nato-jäsenyyskin, tulevat päätettäväksi seuraavalla eduskuntakaudella. Hallitusneuvotteluissa testataan myös Vasemmistoliiton joustavuutta. Näissä asioissa jos missä, on syytä pitää selkeä, periaatteellinen linja. Ihan kaikki ei voi olla kaupan.
Seinäjoen puoluevaltuuston kokous sujui sopuisasti. Jopa Pohjaanmaan valtalehdet, jotka aina eivät käsittele meitä silkkihansikkain, kirjoittivat asiallisen myönteisesti kaksipäiväisestä tapaamisesta. Ainoastaan muutama puoluevaltuutettu palasi edellisen puheenjohtajan eroon, mutta muuten kokousväki katsoi tulevaisuuteen. Poliittisessa liikkeessä kukaan ei ole korvaamaton, onneksi!
Sunnuntaiaamuna järjestettiin ensimmäinen puheenjohtajaehdokkaiden paneeli, johon kaikki kutsutut pääsivät osallistumaan. Kovin räväkkää keskustelua tai repäiseviä linjaeroja ei syntynyt. Tunnen Arhinmäen Paavon kanssa jonkinmoista yhteenkuuluvaisuutta: aatteellinen työ jäi liian vähälle takavuosina. Nyt siihen työhön aukesi luontevalla tavalla tilaa. Kummatkin me kaipaamme kirkkaamman punaista ja syvän vihreää puolueen toimintaan.
Uskon, että saamme kunnon kisan aikaiseksi. Vaikka Korhosen Martti lähti ennakkosuosikkina liikkeelle, ei valinta ihan kirkossa, tai työväentalolla, ole kuulutettu. Nyt täytyy kaikin tavoin pyörittää tätä myllyä. Meistä itsestämme on kiinni, millaisena vasemmistoliitto näyttäytyy tulevan kuukauden aikana kansalaissille. Valitaanpa puheenjohtajaksi kuka tahansa, niin hänen tulee ansaita paikkansa. Reilussa kisassa!
Ankara vääntö uusivan flunssan kanssa jatkuu. Tämä päivä olisi pitänyt seisoa Kemijärven markkinoilla vaaliteltalla, mutta seisomatta jäi. Ääni meinasi kadota jo aamusta kokonaan ja päätin pelata varman päälle viikonloppua ajatellen. Huomenna meinaan siirtyä Helsinkiin ja tarkkailla, mitä lento vaikuttaa tautiin.
Tästä taudista kärsivät monet muutkin ja yhtä sitkaassa se sinnittelee kaikkialla. Yleinen ongelma näyttää olevan, että juuri kukaan ei malta levätä kunnolla. Protestanttisen työetiikan läpitunkema mieli ei anna tekemättömiltä töiltä rauhaa.
EU:n perustuslaista näyttää tulevan mielenkiintoinen vääntö. Hallitus tuonee sen ratifioitavaksi eduskuntaan. En ymmärrä, miksi haisevaa ruumista yritetään elvyttää, jos ei sitten syy löydy Suomen halusta toimia tässäkin asiassa kuuliaisista kuuliaisimpana. Ilmeisesti painetta yritetään nostattaa Ranskaa ja Hollantia vastaan. Luotan, että näissä maissa terve kansallinen itsetunto on korkeammalla, kuin Suomessa.
Vasemmistoliitto edellyttää kansanäänestyksen järjestämistä EU:n perustuslain hyväksymisestä ja siitä pidämme kiinni. Millähän ne kansanedustajat, jotka allekirjoittivat kansanäänestysaloitteen perustelevat nyt mielenmuutostaan?
Vasemmistoliitolla on mahdollisuus saada myönteinen prosessi liikkeelle puheenjohtajakandidaattien esittelykierroksen aikana. Tähänastisissa keskusteluissa tiedotusvälineet ovat odottaneet turhaan riitelyä tai morkkaamista. Aika ajoin on tunnelma ollut liiankin sopuileva. Ehkäpä ensi viikon puoluevaltuustossa alkaa erojakin syntyä.
Fyysinen kunto ei ole paras mahdollinen kiertuetta ajatellen. Muutaman päivän ajan ehdin jo luulla toipuneeni kolmen viikon kuumeesta ja kolmesta lääkekuurista, mutta nyt näyttää siltä, että tauti lähtee uudelle kierrokselle. Levätä olisi pakko, mutta aikaa ei siihen tunnu löytyvän. Mutta kuulostellaan, jääkö tässä henkiin vai mitä tapahtuu.
Huomasin STT:n sivuilta, että Yhdysvallat oli tarjonnut Suomelle ja Ruotsille tiiviimpää Nato-yhteistyötä. Niin se mylly jauhaa. Askel askeleelta meitä viedään lähemmäs ja lähemmäs, kunnes sanotaan, että se viimeinenkin askel on syytä ottaa. Itse en aio kuitenkaan siihen suuntaan harppoa.