Pohjois-Lapin metsäkiista ei syttynyt itsestään. Vuosien ja vuosikymmenten aikana metsien ja vesien käyttöoikeudet ovat kuumentaneet tunteita. Kiistojen pitkät perinteet heijastuvat tähän päivään. Kun porotalous kamppailee vakavien vaikeuksien kanssa, on sieltä helppo saada maailmanlaajuiselle ympäristöjärjestölle liittolaisia. Pohjoiseen kiistaan liittyy paljon sellaista, mitä ei mielellään kerrota julki, mutta joka vaikuttaa kiistan kärjistymiseen. Aivan yhtä paljon kuin taistellaan jokapäiväisestä leivästä, käydään taistelua myös symbolisen merkityksen alueella.
Porotalouden vaikeaa tilannetta ei kiistä kukaan, mutta siihen johtaneista syistä ollaan eri mieltä. Jos poronlihasta maksetaan poromiehelle neljä euroa kilolta, voidaan kysyä, onko se metsätalous, joka on laskenut hinnan niin alas? Metsätalous on kiistatta rajannut porotalouden harjoittamista, mutta paljon löytyy myös niitä, jotka ottavat toimeentulonsa kumpaakin kautta. Kokonaan poronhoidosta toimeentulonsa saavia perheitä löytyy yllättävän vähän. Porotaloudessakin nousee nuori polvi, joka on valmis jalostamaan tuotteensa pidemmälle ja markkinoimaan sen omatoimisesti. Yhä enemmän on niitä, jotka osaavat ottaa turistilta eurot pois matkailun ohjelmapalveluilla. Ilman kytkentää poroon ja poronhoitoon Lapin matkailu jäisikin ontoksi.
Lapin TE-keskuksen johtaja Pirkko Saarela selvitteli Ylä-Lapin elinkeinojen yhteensovittamista pari vuotta sitten. Metsähallitus oli valmis pitkin hampain nielemään hakkuumäärän volyymin alentamisen kymmenesosalla. Jo silloin saattoi havaita, ettei osa poromiehistä ja ympäristöjärjestöistä tyydy ratkaisuun. Inarin kuntakin sitä vastusti, tosin päinvastaisesta syystä. Itse arvioin, että Saarelan työstä olisi voinut löytyä ratkaisun siemen. Kun kaikki ovat tasapuolisen tyytymättömiä, ei kukaan pääse ottamaan toisesta selkävoittoa.
Osa poromiehistä sanoo, ettei heillä ole enää mitään menetettävää. Valitettavasti metsuritkin voivat sanoa samaa. Esitetyt hakkuurajoitukset tietävät kymmenien työpaikkojen menetystä, puun kantohinnan alenemista ja nolla-alueiden syntymistä. Metsähallituksen hakkuurajoitukset vaikuttavat myös yksityismetsätalouteen. Pahimmillaan kaikki elinkeinot, niin poro- ja metsätalous kuin matkailukin kärsivät, jos pahin toteutuu. Haluaisin nähdä ne hartiat, jotka ovat valmiit kantamaan vastuun siitä, jos kiistan tuloksena Kemijärven tehdas lakkautetaan. Sen StoraEnso voi tehdä, jos pelastaa itselleen myönteisen ympäristöimagon.
Itse olen aloittanut työurani metsurina. Harrastan metsästämistä ja kalastamista ja uskallan olettaa, että ekologinen ymmärrykseni myös koulutuksen tuloksena on parantunut. Monta kertaa olen haukuttanut itseni liian ympäristömyönteisiksi katsotuilla linjauksillani. Mutta monipuolinen työ- ja koulutustausta antaa eväitä arvioida tätäkin kiistaa monelta kantilta.
Aikoinaan Lapin luonnonvarojen hyödyntämisestä päätettiin muulla kuin paikallisella tasolla. Jos niiden suojelustakin päätetään muiden kuin paikallisten ihmisten toimesta, on kyse aivan samanlaisesta imperialismista. Siksi ratkaisun avain piilee siinä, että pöydän ympärillä neuvottelevat ne, joita asia koskee ja jotka ovat valmiit sitoutumaan tehtyihin päätöksiin, ilman että saman taisteluun ajaudutaan parin vuoden päästä uudelleen. Pohjoisen metsiin mahtuvat yhtälailla poromies, metsuri, turisti - ja suvaitsevaisuus.
Markus Mustajärvi
kansanedustaja