Vasemmistoliittoa vaivaa nyt ismifobia. Varoitellaan, että ismit tarkoittavat taaksepäin menemistä ja menneisyydessä elämistä. Näinköhän on? Miksi sitten lapsille koulussa opetetaan historiaa? Oppikirjoista löytyy monta ismiin päättyvää sanaa. Missä ikävaiheessa käsitteiden käyttämisestä ja historian tuntemisesta tulee synti?
Jos itse kertoo menevänsä taaksepäin katsomisen sijasta monta askelta eteenpäin, olisi kai syytä kertoa muillekin, missä se eteenpäin on. Jos ponnistaa tyhjän päältä, ei auta yhtään, kuinka kovaa ponnistaa.
Vasemmistoliiton Joensuun puoluevaltuuston kokouksessa iäkäs, mutta vireä Ele Alenius muistutti, että "Ismithän ilmaisevat vain käsitekokonaisuuksia, esimerkiksi ajattelun yleisperiaatteita tai jotain järjestelmää. Ismit eivät sellaisinaan edusta sen paremmin hyvää kuin pahaakaan, vaan kaikki riippuu ismin etukäsitteen sisällöstä." Hyvin sanottu. Aleniuskin käyttänee käsitteitä, esimerkiksi sanaa planetarismi, tullakseen ymmärretyksi.
Samassa kokouksessa hetkeä myöhemmin puhunut vasemmistonuorten puheenjohtaja Paavo Arhinmäki kertoi olevansa sosialisti. Niin se vain ismien turmeleva voima näyttää ulottuvan yli puolen vuosisadan. Sen verran näillä kahdella puhujalla lienee ikäeroa.
Minäkin olen sosialisti enkä häpeä yhtään kertoa, että mielestäni Karl Marx kuvasi hyvin ne mekanismit, kuinka kapitalistinen yhteiskunta toimii. Tänään se toimii maailman mittakaavassa raaemmin kuin koskaan. Salcompin työttömät, ihmisoikeuksien polkeminen alikehittyneissä maissa, ylisuuret optiot, aseellinen taistelu niukkenevista öljyvaroista ja pääomien ylikansallinen keskittyminen sen kertovat.
Lehtitietojen mukaan, joihin tulee aina suhtautua varauksella, Vasemmistoliiton varapuheenjohtaja Risto Kalliorinne kertoo olevansa bernsteinilainen sosialisti ja varoittaa, että Marxista tulee mieleen Neuvostoliitto. Samassa jutussa hän asemoi itsensä Siimeksen ja Mustajärven väliin?! Jos nämä luonnehdinnat pitävät paikkansa, seuraa niistä muutamia johtopäätöksiä, ehkä epäloogisuuksiakin.
Ensinnäkin, Bernstein oli sekä marxilainen että sosialisti. Hänen, samoin kuin Marxinkin, oli varmaan helppo ajatella marxilaisittain, kun ei tarvinnut pelätä tulevansa leimatuksi Neuvostoliiton kylkeen, koska sitä ei ollut vielä olemassakaan. Tuon ajan ajattelijoille, samoin kuin käytännön toimijoille työväenliikkeessä ja politiikassa, ei ollut olennaista se, mitä heistä ajateltiin vaan se, mitä he ajattelivat. Siksi he muuttivatkin maailmaa.
Toiseksi, jos määrittelee itsensä kahden henkilön väliin, mihin silloin itsensä asemoi? Jos lähtee kävelemään Savukoskelta Lohjalle, niin silloin kyllä kulkee näiden kahden paikkakunnan välillä, jos nimittäin lähtee määränpäätä kohti, mutta missä silloin on? Edes se, kummalla puolen napapiiriä seikkailee, ei selviä. Asemointi menee vieläkin vaikeammaksi, jos edes toinen pisteistä liikkuu.
Vasemmistolaiset lienevät yhtä mieltä siitä, että taistelemme rajoittamatonta kapitalismia ja kaikkinaista militarismia vastaan. Kuinka me voimme määritellä sen, mitä vastustamme, ismien kautta, mutta omaa arvomaailmaamme ja toimintaamme emme? Ismipeikkoja väistellessä täytyy muistaa, että tähän puolueeseen tarvitaan muutakin aatesisältöä kuin feminismi ja determinismi?
Markus Mustajärvi, kansanedustaja