Isäukko, nyt jo vainaja, oli ahne mies saunomaan. Muurarin, timpurin ja nuohoojan työt vaativat puhdistautumista ja raskaassa työssä rääkätty ruppi suli saunan lämmössä. Poikasena istuin alemmalla lautomella, kun isä nakkeli löylyä ja pieksi itseään vastalla oikein himoonsa.
Muistan, kun kyselin isältä hänen jaloissaan olleista orkosista. Toinen nilkka näytti kummalliselta ja pohjekin siltä, niin kuin se olisi yritetty leikata poikki. Ohimostakin löytyi jälkiä ja toisella silmällä näki huonosti.
Isä tuli rintamalta Lappiin miinanraivaajaksi. Saksalainen oli ovelampi. Kellariin lattialankun alle asetettu miina laukesi ja silpoi toisen jalan. Lääkäri yritti amputoida sen, mutta eteläpohjalainen itsepäisyys koitui onneksi. Tajunnan viime rippeillä karjaistu kielto pysäytti lääkärin aikeet ja niin sillä jalalla kinkkastiin tukkityömailla ja viimaisilla rakennustellingeillä vuosikymmenten ajan. Leipä löytyi yhdeksälle lapselle. Tosin lujan takaa, mutta löytyi kuitenkin.
Ei isä juuri sotajuttuja muistellut. Kerran hän kuitenkin tarpeeksi humalluttuaan kertoi nuoresta venäläisestä sotilaasta, jonka joutui ampumaan. Sälöt lensivät männynrungosta kahta puolen, kun vihollissotilas yritti konepistoolillaan ampua puun takana piiloilevan isän. Kun sarjan jälkeen kuului naksahdus, oli isän vuoro. Vielä vanhoillaankin hän kertoi muistavansa nuoren sotilaan ilmeen ja kasvonpiirteet, kun juoksi ruumiin yli.
Elämällä, niin kuin kuolemallakin, on kasvot. Se on hyvä muistaa meidän, jotka olemme päättämässä siitä, kuinka ja kenen käskystä suomalaisia nuoria miehiä ja naisia lähetetään sotimaan. Itse kuulun vahvan presidentin kannattajiin ja niihin, joiden mielestä ilman YK-mandaattia ei pidä ryhtyä maailmanpoliisiksi. Ei yksin eikä osana yhteistä Eurooppaa. Itsenäisyys on itsenäisyyttä myös suhteessa Euroopan Unioniin.
En tiedä, mitä isäukko miettisi, jos olisi seurannut tämänvuotisia itsenäisyyspäivän linnanjuhlia. Ainakin hän olisi hymähtänyt siitä, että iltapuvun hinta ja sen suunnittelija nousevat joillekin tärkeimmäksi. Varmaan hän olisi murahtanut myös niille, jotka yrittävät omia isänmaallisuuden itselleen monopoliksi.
Itse pohdin aikoinaan perusteellisesti, menenkö armeijaan ja alan opetella toisten ihmisten tappamista vai kiellänkö aseet. Päätökseni jälkeen olen yrittänyt toimia johdonmukaisesti. Valitettavasti elämme maailmassa, jossa joskus täytyy valita huonon ja vielä huonomman väliltä.
Saunan lauteilla kumarassa istuvissa rujoissa ja juroissa miehissä asuu viisaus. Sitä kannattaa kuunnella.
Markus Mustajärvi
kansanedustaja