Kunta- ja palvelurakenneuudistuksesta taitetaan peistä vielä pitkään. Asiahan nousi esille ohi hallitusohjelman. Pikaisesti heitettiin keskusteltavaksi kolme mallia ja käynnistettiin alueelliset seminaarit. Kuntaväelle heitettiin sellainen pallo, joka muuttaa koko ajan muotoaan ja pomppii milloin minnekin. Samaan aikaan kuntapäättäjiä vaaditaan katsomaan kauas tulevaisuuteen, vaikka valtion ja kuntien välistä taloussuhdetta ei ole voitu ennustaa kahta vuotta kauemmas.
Heti keskustelun alettua esiin marssi tietäjiä, jotka kertoivat, mikä on ainoa oikea kuntamäärä ja –koko. Heille kuntarakenne on vain karttaharjoitus, jossa piirretään rajat uusiksi samalla tarkkuudella kuin aikoinaan Vienanlahdesta Laatokkaan.
Suomen perustuslaki takaa kunnallisen itsehallinnon ja oikeuden valita asuinpaikkansa. Jokaiselle kansalaiselle tulee turvata tietyt peruspalvelut, asuupa hän missä hyvänsä. Se on syytä muistaa. Väkivalloin runnomalla ei hyvää ratkaisua synny koskaan. Niillä ihmisillä, joita päätökset koskevat, tulee olla aito mahdollisuus vaikuttaa asioihinsa.
Kuntien rahoitus- ja valtionosuusuudistus, joka kuihtui päivitykseksi, toteutettiin koko maassa kustannusneutraalisti. Lapissa kuntasektori voittaa hieman, mutta kunnittaiset erot ovat Läänin sisällä huimat. Kuntatalouden tilaa kuvaa parhaiten se, että ennätysmäärä kuntia korotti veroja ja haki harkinnanvaraista valtionapua. Kerjätyn leivän helppoudesta puhuu se, joka ei siihen joudu koskaan turvautumaan.
Valtiontalouden kehyspäätökset ovat sellainen piru, joka syö kuntien ja kuntalaisten kättä jo olkapäätä myöten. Valtionvarainministeriön virkamiehet ovat laskeneet euromäärän, jolla kaikissa Suomen kunnissa täytyy tulla toimeen. Siksi keskustelu kuntien lisärahoituksesta halutaan ampua alas heti kärkeen. Heikot ministerit ja kansanedustajat taipuvat virkamiesten tahtoon, joka ulottuu yli vaalien seuraavalle eduskuntakaudelle. Kuntien nollasummapeli halutaan antaa Jumalan totuutena, jota ei sovi kiistää.
Pitkään jatkunut massatyöttömyys, valikoiva poismuutto ja vinoutunut ikärakenne aiheuttavat sen, ettei Lapin kunnissa selvitä ilman lisärahoitusta. Sosiaali- ja terveystoimen menot tulevat vääjäämättä kasvamaan. Ei yksilöä siitä voi syyllistää, että hän elää pidempään kuin ennen. Sitä me kai olemme tavoitelleetkin. Samoin kuin sitä, että lapsillamme on mahdollisuus käydä koulua ja opiskella riippumatta vanhempien varallisuudesta.
Kävin itse aikoinani peruskoulun, lukion, metsäopiston ja yliopiston. Jos nämä mahdollisuudet olisivat riippuneet vanhempieni lompsan paksuudesta, ei minulla yhdeksänlapsisen perheen nuorimpana olisi ollut varaa edes rippikouluun. Siksi olen velkaa hyvinvointivaltiolle. Se takasi minulle mahdollisuuksia. Samat mahdollisuudet täytyy siirtää tuleville sukupolville.
Kunta- ja palvelurakenteen muutos ei ole pelkkää tekniikkaa eikä rahan laskemista. Arvot ja oikeudenmukaisuus eivät saa jäädä teknokraattien jalkoihin. Seuraava hallitusohjelma ratkaisee paljon. Näin isossa kysymyksessä eduskuntavaaleihin ei kukaan voi ajaa sammutetuin lyhdyin.
Markus Mustajärvi
kansanedustaja