Istuin viime perjantaina Rovaniemen koneessa tavallistakin malttamattomampana. Onnistuin elokuun arpajaisissa saamaan kaverini kanssa kolmen päivän pienriistaluvan syntymäpitäjäni Savukosken pohjoisosiin. Sain luvan oikeaan aikaan ja sille alueelle mihin halusinkin. Kaikilla ei käynyt yhtä hyvä tuuri. Kankea viranomaiskäytäntö, ongelmat puhelinyhteyksissä ja palvelimen kaatuminen kysyivät lupamylläkän aikana monen hermoja.
Lentokentältä lähdin huruuttelemaan kohti Savukosken kairoja. Lyhyt pysähdys kotona Kemijärvellä, metsäkamppeet niskaan ja 13-vuotias Santtu-poika kyytiin. Vanhat pyyntikaverit olivat menneet jo edeltä metsään ja pystyttäneet kodan. Iltamyöhällä saavuimme mekin perille.
Tuuli humisi kaminassa ja heilutti teltan liepeitä. Kipinät sinkoilivat sysimustaan yöhön. Loikoillessamme ja kuppia kallistellessa muistelimme aiempia reissuja, joita on kertynyt jo melkoinen määrä. Vuoronperään uni otti omansa.
Kolme päivää kävelimme hienoja metsästysmaita. Kertaakaan emme kohdanneet muita metsästäjiä. Vaaranlaitoja, tuntureita, ojanvarsia ja jänkiä kiertäessä nautti olostaan. Maaruska väritti maiseman hienoin pensselinvedoin. Riekot olivat kadonneet olemattomiin, mutta muita lintuja näkyi kohtuudella.
Minä jouduin poikani ikäisenä metsästämään salaa. Isäukko ei pyssyjä suvainnut. Sanoi nähneensä sen sortin työkaluja tarpeeksi rintamalla. Hän ei halunnut nostaa asetta enää edes luontokappaleita kohtaan.
Jälkikasvun loikkiessa poronvasan lailla kivirakassa huomasin, että oma jalannousu ei ole enää entinen. Mutta niinhän se on luonnonlaki. Nuoret menevät heittämällä ohi. Tyytyväisenä sain seurata, kuinka tottuneesti poika metsässä touhusi. Kotioloissa aika-ajoin leimahtava temperamenttikin muuttuu metsässä rauhallisuudeksi.
Soisin, että mahdollisimman moni, myös maaton metsästäjä, voisi nauttia samanlaisista hetkistä. Vuodenvaihteessa voimaan astunut laki metsähallituksesta kasasi kuitenkin vaikeuksia metsästäjille ja metsästysmatkailusta eläville pienyrittäjille.
Lain valmistelun lähtökohdaksi otettiin vuosia jatkuneiden hyvien käytäntöjen purkaminen, ei niiden jatkaminen. Samaan syssyyn yritettiin kaikki luvanmyynti siirtää metsähallituksen sisällä yrityspuolelle. Sen saimme torjuttua joulukuussa eduskunnassa.
Kun alkuperäinen lakiesitys ajoi karille, jouduttiin hankalaan tilanteeseen. Metsästysmatkailusta elävät pienyrittäjät eivät enää saaneet mahdollisuutta myydä lupia. Lain mukaan se on kuitenkin mahdollista. Sen totesi myös ministeri Korkeaoja jokin aika sitten. Lakia tuskin avataan, joten nyt on virkamiesviisauden aika.