Mahtavan kesän jälkeen luontoäiti näytti toisenlaiset tapansa. Syksyn aikana olemme nähneet monenlaista keliä. Maalinnun pyynnin loppuajat maisema näyttäytyi kuin satumaassa. Parinkymmenen asteen pakkanen, seisova pakkaskeli, kuuran koristelema metsä ja punaisena hohtava aurinko tarjosivat sitä parasta Lappia. Mikäpä oli käyskennellä Tapion tarhassa.
Sitten alkoi röntsykeli: loskaa, vesisadetta ja pimeyttä. Mieleen hiipi epäily kasvihuoneilmiön etenemisestä ja ainakin jonkinasteinen syyllisyys: olemmeko me saaneet tämän aikaan? Mitä pidemmälle sosekeli jatkui, sitä enemmän mielessä pyöri pelko mustasta joulusta. Osassa maata vietetään varmasti lumetonta joulun aikaa, mutta pohjoisessa lumi armahtaa raskaalta pimeydeltä.
Samalla lailla valtion ensi vuoden talousarvio tarjosi toisille mustan, toisille valkean joulun. Eikä tuleva vuosi näyttäydy kaikille yhtä auvoisena. Valtion keltaiseen budjettikirjaan kätkeytyy kaikenlaista.
Opiskelijat saivat rapistella lahjapapereitaan pettyneinä. Paketti oli tyhjää täynnä. Syksyllä väitettiin jo varmana tietona, että opiskelijoiden voimakkaat Nouse jo! -huudot on kuultu Korvatunturilla asti. Mutta pukinpajassa ei kääritty pakettiin opintorahan tasokorotusta. Sen sijaan reipasta tonttuilua nähtiin eduskunnassa, kun muutamat hallituspuolueiden edustajat äänestivät omaa opintorahan korotusesitystään vastaan. Se vaatii jo poliittista notkeutta! Toivottavasti pukki toi heille risuja!?
Mutta ei lahjakontti pullistellut työttömien kotonakaan. Lahja, jota odotettiin pitkään, jäi tänäkin jouluna saamatta. Työttömyysturvaan ei tehty vieläkään tasokorotusta. Neljäs vuosi peräkkäin turhaa odotusta panee epäilemään jo pukin muistia.
Mutta joillekin jaettavaa sentään riitti. Pukki sujautti hyvätuloisten käteen kirjekuoren, jossa oli uusi verotaulukko alennetulla veroprosentilla. Joku toinen sai kouraansa sopimuksen uudesta johdon palkitsemisjärjestelmästä, jota ei enää saa optioksi nimittää, mutta lahjapaketti oli saajalle aivan yhtä mieluinen.
Toivottavasti pukki toi kuitenkin kaikille sellaisen pienen käärön, josta löytyi vähän muistamista ja pieni ajatus lähimmäiselle. Pienet teot eivät maksa mitään, mutta ne ovat silti tai ehkä juuri siksi arvokkaita sekä antajalle että saajalle.
Minä uskon, että tulevina jouluina tulee toisenlainen pukki. Sellainen punainen joulupukki, joka jakaa lahjat toisella tapaa. Muistaen niitä, jotka nyt jäivät syrjään.
Parempaa Uutta Vuotta Teille kaikille!
Markus Mustajärvi
kansanedustaja