Opiskelijat käynnistivät jokin aika sitten kampanjan opintorahan korottamiseksi. Näyttävä liikehdintä huipentui lokakuussa järjestettyihin massatapahtumiin opiskelupaikkakunnilla eri puolella Suomea. Sampo-aukiollakin oli tunnelmaa ihan 1970-luvun malliin. Väitteet nuorten passiivisuudesta siivottiin kertaheitolla romukoppaan.
Tällä ytimekkäästi nimetyllä Nouse jo!-kampanjalla opiskelijat vaativat opintorahaa korotettavaksi 15 %:a. Vaatimuksen tueksi kerättiin toistasataatuhatta nimeä, jotka luovutettiin päättäjille eduskuntatalossa. Tuolloin kiireisimmät ja populistisimmat hallituspuolueiden kansanedustajat kiirehtivät tekemään asiasta aloitteen. Näille kansanedustajille ehtivät jo jotkut opiskelijajärjestöt hurrata ja jakaa auliisti kiitoksia. Samalla ne tekivät vaalityötä joko tahtoen tai tahtomattaan. Valitettavasti kiitokset jaettiin aivan liian aikaisin.
Mutta nyt näyttää siltä että ei nouse, ei, eikä edes värähdä! Viime viikolla valmistuneessa valtiovarainvaliokunnan budjettimietinnössä opintorahan korotus unohdettiin tyystin. Siitä huolimatta, että opintorahaa ei ole korotettu 15 vuoteen, jona aikana sen reaaliarvo on laskenut viidenneksen.
Jo aiemmin hallituspuolueet päättivät opintoaikojen rajaamisesta. Sen vastapainoksi olisi ehdottomasti pitänyt huolehtia siitä, että opintorahaa korotetaan. Pelkkä kepin heiluttelu ei tehoa, tarvitaan myös kannustimia. Aivan liian monelle täysipainoinen opiskelu käy mahdottomaksi, koska opintotuella ei elä. Pakosta tehty työ hidastaa valmistumista. Opiskelija joutuu roikkumaan kahden vaihtoehdon välillä. Hän ei voi opiskella, mutta ei myöskään käydä työssä täysipainoisesti.
Tuoreessa talousneuvoston sihteeristön laatimassa globalisaatioraportissa ei kavahdeta lukukausimaksujen käyttöönottoa. Käytäntö johtaisi vääjäämättä siihen, että opiskelijat jaettaisiin oman tai perheen varallisuuden mukaan eri kasteihin. Ulkomaalaisille opiskelijoille lukukausimaksuja on jo esitetty. Sitä täytyy varoa, sillä hyvin helposti ne siirretään koskemaan kaikkia opiskelijoita. Suomalaisen yhteiskunnan kilpailukyky on perustunut juuri siihen, että opintielle on voinut lähteä se, jolta löytyy haluja ja kykyjä, vaikka varallisuutta ei löytyisikään. Köyhän perheen lapsellakin on oikeus oppiin.
Ensi viikolla eduskunnassa talousarviokäsittelyn yhteydessä äänestetään opintorahan korottamisesta. Seuraa, mitä nappia itse kukin edustaja siellä suuressa salissa painaa. Pankkipalvelumaksujen kohtuullistamisesta äänestettäessä suuri joukko kansanedustajia äänesti itse allekirjoittamaansa aloitetta vastaan. Toivottavasti nyt ei käy niin!
Markus Mustajärvi
kansanedustaja