Viime viikonloppu oli siitä harvinainen, että kumpanakaan päivänä ei ollut kokouksia tai erikseen sovittuja menoja. Ei se sattumasta johtunut. Maalinnunpyynti loppui ja halusin viettää kaksi päivää syvissä metsissä. Seuraavan kerran metsään pääsee näissä merkeissä liki vuoden päästä.
Varsinkin sunnuntaina luonto näytti parhaat puolensa. Pakkasta toistakymmentä astetta, täysin tyven ja pilvetön taivas eikä muita kulkijoita liikkunut metsässä liiaksi. Pakkasusva väistyi hitaasti aamuauringon tieltä, joka maalasi lumipeitteiset vaarat ja männiköt hehkuvan punaiseksi.
Taival ei taittunut pitkällekään, kun nuoressa männikössä kahahti. Teeri nousi lentoon ja poika paremmilla korvillaan kuuli linnun istuvan ojanvarteen. Laskeuduimme varovasti jängän reunaan ja sen toiselta puolen kuusen latvasta otti silmiin tumma, kaunispiirteinen hahmo. Reppu tueksi mättään päälle ja ase sen varaan. Lyhyt tähtäys ja harkittu laukaus. Vaikea pojan oli mielihyväänsä peittää, kun luoti kävi juuri siihen, mihin pitikin. Musta lintu reppuun ja eteenpäin. Se harmitti, ettei Piki ollut mukana. Se sai jäädä aamulla sairastamaan kummaa yskäänsä ja vähän nuutunutta oloaan. Koira olisi tehnyt päivästä täydellisen.
Kymmensenttinen lumipeite haittasi jo kävelyä. Kaksikymmentä vuotta sitten sitä ei olisi huomannutkaan, mutta nyt sen jo tuntee. Jängillä kohmeinen rahkapeite upotti pahimmoilleen. Joka toinen askel kantoi, joka toinen ei. Teeritokalla, jota ajatimme, matka taittui joutuisammin. Teerillä maat vaihtuivat tuokiossa, mutta jalkamiehet saivat tehdä töitä tosissaan.
Vaikka pari kertaa saimme vielä raottaa repun ruppunarua, ei saaliista tullut syyllisyyden tunnetta. Viitisenkymmentä teertä istumassa puiden oksilla on hieno näky. Osan ottaa saalistaja, joko ihminen tai muu peto, osan uuvuttaa kova talvi, mutta moni jää jatkamaan sukua ja huolehtii luonnon kiertokulusta.
Mitä useamman kerran olen kulkenut Rovajärven ampuma-alueella, sitä tyytyväisempänä ajattelen säästyneitä metsiä ja maita. Hullunkuriselta tuntuu, että sotimisen harjoittelu suojaa tällaisia luontoharrastuksia, mutta niin se vain on.
Rovajärven ampuma-aluetta käyttävät sotilaiden lisäksi poromiehet, kalastajat, metsästäjät, marjastajat sekä luonnosta muuten vain nauttivat. Rovajärvi on valittu kehitettävien ampumaharjoitusalueiden joukkoon. Ovatpa alueen käyttäjät koti- tai ulkomaisia, paikallisten oikeudet täytyy turvata. Eri käyttömuodot on mahdollista yhteensovittaa, jos niin halutaan tehdä. Nyt alueen yksityiset maanomistajat joutuvat elämään epävarmuudessa, sillä heidän maidensa käyttömahdollisuuksia ja arvoa nakertaa epävarmuus siitä, mitä alueella aiotaan tulevaisuudessa tehdä.
Aivan yhtä tärkeä, kuin paikallisten ihmisten oikeudet Rovajärvellä, on vapaa metsästysoikeus kotikuntalaisuuden perusteella Lapissa ja Oulun läänin pohjoisosan kunnissa. Se oikeus on pyhä ja koskematon. Jo yksin Lapissa metsästyskortin lunastaneita on yli kolmekymmentätuhatta. Metsästysaseita löytyy vielä enemmän. Ei kenenkään kannata sellaista sakkia suututtaa.
Markus Mustajärvi
kansanedustaja