Äskettäin julkisuuteen putkahti tieto hallituksen työryhmän esityksestä määräaikaistaa tietyin edellytyksin työmarkkinatuki. Esitys ei ollut yllätys, sillä hallitusohjelmaan, Sailaksen työllisyystyöryhmän raporttiin ja poikkihallinnolliseen työllisyyspolitiikkaohjelmaan on kirjattu tavoite määrätä vastikkeettomalle työmarkkinatuelle enimmäiskesto.
Jo nykyisen työttömyysturvalainsäädännön mukaan etuuden maksatus voidaan katkaista joko määräaikaisesti tai pysyvästi, jos työtön siihen aihetta antaa. Työryhmän esityksen tekstiä voidaan perustellusti väittää ideologiseksi vyörytykseksi, koska nykyisinkään työmarkkinatuki ei ole vastikkeetonta.
Työmarkkinatukijärjestelmää ei olisi pitänyt koskaan luoda. Pääministeri Ahon hallituksen aikana käyttöön otettu malli jakoi työttömät kahteen, itse asiassa kolmeen kastiin. Niihin, jotka saavat peruspäivärahaa tai ansiosidonnaista työttömyysturvaa sekä niihin, jotka kituuttavat työmarkkinatuella. Työmarkkinatuella elävät ajettiin kurjimpaan jamaan.
Alunperinkin työmarkkinatuki luotiin enemmän valtion menojen säästämiseksi kuin järkeväksi työvoimapoliittiseksi välineeksi. Työmarkkinatuelle joutuneen lapsikorotukset ovat olleet alemmat kuin työttömyysturvalla elävän. Työmarkkinatuki on tarveharkintaista puolison tulojen perusteella. Kun keskimääräistä ansiosidonnaista työttömyysturvaa saava tipahtaa työmarkkinatuelle, tulotaso puolittuu. Mikä muu väestöryhmä hyväksyisi saman?
Kun työttömien etuusjärjestelmä pirstottiin moneen osaan, piti sille luoda vastine työllistämistoimissa. Käyttöön otettiin työmarkkinatukiharjoittelu ja yhdistelmätuki. Yhdistelmätukityössä palkkataso jää hyvin alhaiseksi ja työssäoloehto kertyy vain osasta työaikaa. Yhdistelmätuki ei juurikaan johda avoimille työmarkkinoille sijoittumiseen. Yhdistelmätuen varjossa valtion palkkaperusteinen työllistäminen, eli ihan oikea määräaikainen työ asianmukaisella palkalla, ajetaan alas.
Työmarkkinatuen määräaikaistaminen täytyykin nähdä osana vuosikymmenen mittaista epäonnistunutta työllisyyspolitiikkaa ja uudelleen lämmitettyä työreformia. Se perustuu siihen, että keppi löytyy läheltä ja porkkana kaukaa. Tanskan mallissa tarjotaan työttömälle aitoa omaa valintaa, riittäviä työllistämisresursseja ja vasta sitten keppiä. Työmarkkinatuen määräaikaistaminen johtaa osaltaan halpatyömarkkinoiden luomiseen Suomeen. Jos palkat lasketaan alas, kuka laskee esimerkiksi elintarvikkeiden hinnat ja vuokrat?
Kuinka talouskurimuksessa kamppailevat kunnat, joille siirretään lisää tehtäviä, kykenevät osallistumaan työmarkkinatuen rahoitukseen ja löytämään sijoituspaikat kymmenille tuhansille työttömille. Samaan aikaan varsinaisia työllisyysmäärärahoja vähennetään eniten sieltä missä hätä on suurin.
Markus Mustajärvi, kansanedustaja