Kalle Päätalo kirjoitti jättimäisen Iijoki-sarjansa jokaiseen kirjaan tunnuslauseen "Juuret Iijoen törmässä". Kirjailija ei kotiseuturakkauttaan peitellyt vaikka asuikin elämänsä viimeiset vuosikymmenet Tampereella. Hän muisteli aina sitä yhteiskuntaa, joka oli kova, raaka ja puutteen leimaama, mutta jossa ihmiset kasvoivat kunnioittamaan työtä ja rehellisyyttä.
Ennen vanhaan joet olivat valtaväyliä, joita pitkin kulkivat kauppamiehet ja –tavarat, uitettava puu ja lohi. Jokien varsilta ihmiset valitsivat asuinpaikkansa ja taistelivat niityistä. Joet merkitsivät kulttuurille ja ihmisen identiteetille äärimmäisen paljon. Virtaavan veden mukana kulkee vuosisatojen perimä ja joki elää vuodenaikojen mukaan. Ehkä siksi virtaavaa vettä ei väsy katselemaan.
Kemijokivarren muutaman sadan kilometrin matkalle mahtuu monenlaista, koko Lapin rikkaus. Karut purot vaihtuvat vehmaiksi viljelysmaiksi ja vapaa vesi voimalaitospadoiksi. Puu ei enää joessa huilaa eivätkä heinäseiväsrivit elävöitä kylämaisemaa, mutta asutusrakenne kuvastaa vieläkin menneitä aikoja. Jos Lapissa ei osata arvostaa omaa historiaamme, menetämme arvaamattoman paljon. Pienviljelijöiden, poromiesten ja tukkijätkien Lapista syntyi Rovaniemi ja tehtaat taajamiin. Virran mukana kulki paljon hyvää myös jokisuulle.
Kunnostan vanhaa mummolan paikkaa Martilla kesämökiksi. Siinä puuhastellessa on ollut aikaa miettiä myös sinisiä ajatuksia ja katsella Kemijoelle. Poikasena vietin useamman kesän mummon hoivissa. Jouluna pienessä hirsimökissä yöpyi toistakymmentä henkeä. Pirtin lattialle levitettiin vain tarpeeksi leveä petilautturi yöpyjien mukaan. Sopu sijaa antoi ja päivällä mentiin saunaan leikkimään niillä leluilla, jotka pukki toi. Ei tuonut aina niin paljon, mutta toi kuitenkin.
Vanhaa mökkiä purkaessa voi tehdä jännittäviä löytöjä, jotka kertovat omalta osaltaan menneistä ajoista. Seinäpahvien alla kymmeniä vuosia vanhat sanomalehdet odottavat lukijaansa niin, että purkutyö uhkaa pysähtyä pitkiksi toveiksi. Kyläsepän takoma atrain painaa enemmän kuin nykyisin saatavat kalat ja työkaluista voi nähdä sulavalinjaisen vuolemisen taidon, jonka kädentaitaja on voinut oppia vain tekemällä.
Aikakäsitys muotoutui ennen vuodenkierron ja säätilojen mukaan. Silloin ei pelattu sekuntipeliä enkä tiedä kovinkaan monen silti myöhästyneen mistään. Se aika ei enää palaa, mutta jäljelle jäänyt perintö olisi hyvä säilyttää tuleville sukupolville. Siksi paluu vanhan ajan aluepolitiikkaan ei ole romanttista haikailua vaan oikeus, kohtuus ja velvollisuus. Kunnon aluepolitiikkaan kuuluvat toimivat liikenneyhteydet, asianmukaiset peruspalvelut ja raaka-aineiden kestävä käyttö.
Mitä hullummaksi maailma menee - ja valitettavasti näyttää menevän - sitä arvokkaammaksi nousevat nämä selkoset ja jokivarret. Perustuslaissa on taattu jokaiselle ihmiselle oikeus valita asuinpaikkansa.
Markus Mustajärvi
kansanedustaja