Tästä lisää pakinassani. Markus Mustajärvi, eduskunta.
Eilen tuli täyteen tasan sata vuotta siitä, kun Suomen säädyt an-toivat vastauksensa kenraalikuvernöörille uuden valtiopäiväjärjes-tyksen ja vaalilain hyväksymiseksi. Suomi siirtyi sääty-yhteiskunnasta kohti kansanvaltaa. Eduskunta juhlisti päivää ju-malanpalveluksella, juhlaistunnolla ja iltajuhlalla Kansallisooppe-rassa.
Itse laistoin jumalanpalveluksen ja oopperan, mutta juhlaistunto oli nimensä väärti. Arvokas ja lähes harras tunnelma syöpyi mie-leen.
Ainoastaan vihreiden kansanedustaja Heidi Hautala rikkoi juhla-tunnelman mauttomalla tölväisyllään. Vaikka Venäjän demokrati-an luonteesta täytyy keskustella, ei oman eduskunnan 100-vuotisjuhla ole siihen oikea paikka. Puhemies Lipposen Hautalal-le osoittamat nuhteet tulivat aiheesta.
Onneksi näitä 100-vuotisjuhlallisuuksia järjestetään pitkin vuotta myös kaikelle kansalle. Yhteisestä arvosta ja asiastahan on kyse.
Sata vuotta sitten tunnustettiin, että kaikilla miehillä ja naisilla va-rallisuuteen tai säätyyn katsomatta on yhtäläinen oikeus äänestää ja asettua ehdokkaaksi. Uudistus oli aikanaan järisyttävä. Seuraa-vana vuonna järjestettyjen eduskuntavaalien jälkeen yhdeksän-toista naista aloitti työnsä parlamentin täysivaltaisina jäseninä en-simmäisenä maailmassa.
Myös työväestö ja köyhälistö pääsivät vaikuttamaan. Valitsijoi-den määrä kymmenkertaistui ja äänioikeutta myös käytettiin. En-simmäisissä vaaleissa äänestysaktiivisuus nousi yli 70 %:n.
Vaaliuurnilla kävivät innokkaimmin ne, joilla asiat olivat huonos-ti: piiat ja rengit, mäkitupalaiset, tehtaantyöläiset, torpparit ja maattomat. Sata vuotta sitten äänestivät ne, jotka olivat jääneet eniten paitsi. Nyt asetelma on kääntynyt päälaelleen: äänestämäs-sä käyvät innokkaimmin ne, jotka ovat eniten saaneet?!
Vaikka muodollisesti elämme demokratiassa, monet rakenteelliset tekijät uhkaavat kansanvallan toteutumista. Sosiaalinen eriarvois-tuminen näkyy äänestyskäyttäytymisessä: se, joka ei jaksa sinni-tellä arkipäivän kilpajuoksussa ei usein jaksa äänestääkään.
Myös alueellinen eriarvoistuminen kärjistyy. Osassa vaalipiirejä äänikynnys, eli vaadittava ääniosuus sen ensimmäisen kansan-edustajan saamiseksi, on viisitoista prosenttia. Pienimmistä vaali-piireistä Etelä-Savosta ja Pohjois-Karjalasta valitaan kuusi, Lapis-ta seitsemän kansanedustajaa. Uudellamaalla, josta valitaan kol-mekymmentä kolme kansanedustajaa, piilevä äänikynnys on vain kolmen %:n luokkaa.
Sen lisäksi, että poliittinen valta valuu yhä enemmän kasvukes-kuksiin ja etelään muuttoliikkeen myötä, vaalipiirien sisäiset voi-masuhteet suosivat suuria puolueita. Siksi keskustelu vaalijärjes-telmän muuttamiseksi lienee paikallaan.
Yksi vaihtoehto korjata tilanne on tasauspaikkajärjestelmä. Siinä valtaosa kansanedustajien paikoista valittaisiin nykyisen järjes-telmän mukaisesti, mutta esimerkiksi 20 edustajaa tasauspaikkoi-na.
Niiden osalta voitaisiin ottaa käyttöön vaikka 3 %:n äänikynnys. Jos puolue saisi koko valtakunnassa yli tuon kaikista äänistä, se olisi mukana tasauspaikkojen jaossa. Näin pienten puolueiden saamat äänet eivät valuisi hukkaan.
Järjestelmässä kiellettäisiin myös vaaliliitot. Nythän ne ovat puh-taasti teknisiä. Äänestäjä voi joutua hankalaan tilanteeseen mietti-essään, kenen hyväksi hänen antamansa ääni lopulta koituu. Kyllä äänestäjän tulee tietää, minkä puolueen edustaja hänen antamaan-sa mandaattia käyttää.
Tulevissa eduskuntavaaleissa Lapissa vaaliliitot suosivat suurem-paa osapuolta. Vihreille annettu ääni tukee Kokoomusta ja kristillisten äänisaalis lujittaa Keskustan asemaa. Äänestäjien kannalta olisi paljon reilumpaa, että puolueet ja aatesuunnat esiintyisivät selvästi omilla listoillaan.
Eduskunnassakin voitaisiin miettiä uudistuksia. Kunnon teema-kohtaiset väittelyt ajankohtaisista asioista hallituksen ja oppositi-on välillä elävöittäisivät poliittista keskustelua. Samalla ne pakot-taisivat puolueet linjaamaan asiat selkeämmin ja kertomaan pe-rusteet äänestäjille avoimemmin. Politiikkaa voitaisiin tehdä pal-jon elävämmin.
Ruotsissa ja Iso-Britanniassa parlamentin keskustelukulttuuri on aivan toista luokkaa. Siihen suuntaan voitaisiin Suomessakin mennä.
Mutta kesä tulee ja suvivirttä veisataan kouluissa huomenna. Yli-oppilaat painavat päähänsä valkolakin ja tuhannet nuoret valmis-tuvat ammattiin. Se on demokratiaa, että köyhänkin perheen lapsi voi opiskella.
Toivotaan, että tilaa opiskelu- ja työmarkkinoilla löytyy mahdolli-simman monelle. Hyvää kesää Teille kaikille!
Markus Mustajärvi, eduskunta.