Satanismin suosimisestakin syytetty Lordi näytti taivaan merkit Euroviisuissa. Viisuksi Lordin esitystä ei juuri voi luonnehtia, mutta sitä tervettä itsetuntoa, joka yhtyeen jäsenten esiintymisestä paistaa, ei voi kuin kunnioittaa.
Kun kisoissa ei yli neljänkymmenen vuoden aikana pärjätty toisia matkimalla, niin nyt valittu omaperäisyys puri. Minä en musiikista mitään ymmärrä, mutta maallikon korvaankin kilpailukappale kuulostaa ihan mukiinmenevältä. Ja lavaesiintymisessä kaikkine lisukkeineen Lordi oli ihan ylivoimainen.
Mielenkiintoista, kuinka laivojen, paperikoneiden ja metsäteollisuustuotteiden rinnalla kulttuurin vienti kasvaa yhä merkittävämmäksi. Myös hengen tuotteilla, olivatpa ne mitä hyvänsä, voi tehdä kauppaa. Niillä on sekin etu, että ne liikkuvat muutamassa sekunnissa maapallon ympäri eikä niiden liikuttelu juuri kuluta energiaa.
Perinteisen teollisuuden puolella ei mene yhtä hyvin. Emme ole vielä nähneet kaikkia metsäteollisuuden saneerauspäätöksiä. Myös metalli- ja elektroniikkateollisuudessa järjestellään tuotantoa uudella tapaa. Markkinat kuulemma vaativat niin, mutta eivät vaadi parempaa irtisanomis- tai muutosturvaa.
Maailmanlaajuinen vapaa ja rajoittamaton talous laittaa yksittäisen maan, jopa Euroopan Unionin, ahtaalle. Pääomat, tavarat, palvelut ja ihmiset saavat liikkua vapaasti, mikä kuulostaa ihan hyvältä. Mutta silloin on päästetty vasta kapitalistisen tuotantojärjestelmän perusedellytykset irralleen, vastavoimaa sille ei ole luotu.
Vapauksien rinnalle täytyy aina nostaa myös vastuu. Sitä vastuuta ei esimerkiksi löydy jälkikommunistisen järjestelmän suojelemasta rajoittamattomasta kapitalismista Kiinassa, jossa työmarkkinakierroksen viimeinen vaihe on niskalaukaus. Sellaisen maan kanssa kilpailee suomalainen työntekijä. Kilpailun säännöt pitäisi saada jollain tavalla yhdenmukaisiksi niin maailmanlaajuisesti kuin Euroopan Unionissakin.
Euroopan Unionin perustuslakiluonnoksessa ei taata sosiaalisen Euroopan syntymistä. Lähtökohta on nimenomaan talouden ehtojen turvaaminen. Siksi perustuslain yhteydessä pitäisi keskustella paitsi ratifioinnista, myös sopimuksen sisällöstä. Nyt se keskustelu on näivetetty olemattomiin. Talouden vapauden rinnalle tarvitaan talouden vastuu.
Ratifioinnin mielettömyys nostattaa entisestään kansalaisten vastarintaa ja epäluuloa koko järjestelmää kohtaan. Ratifioinnin ajajat kyselevät, annetaanko Ranskan ja Hollannin päättää puolestamme? Itse asiassa ne päättivät jo ja sen jälkeen perustuslaki ei astu voimaan siinä muodossa, joka Suomessa nyt hyväksytään. Siitä huolimatta suomalainen eliitti eurouskossaan lyö päätään Brysselin pensaaseen. Kannattaisi heidänkin kuunnella Lordin kilpailukappale, jossa varoitellaan vääristä profeetoista ja heidän kohtalostaan.
Markus Mustajärvi
kansanedustaja