Lapin liikenneyhteyksien kehittäminen kulkee koko ajan vastaiseen. Ainoastaan lentoliikenne- ja satamahankkeet ovat edenneet kohtuudella, mutta maantie- ja raideliikenneyhteyksien turvaaminen takkuaa pahasti.
Viime viikolla eduskunnassa käsiteltiin valtiontalouden kehyksiä vuoteen 2011 asti. Suurimmat kiistat käydään juuri liikennemäärärahoista – kuntatalouden ohella. Kehysmenettely on sekasikiö: hallituspuolueiden kansanedustajat päättävät tieten liian pienistä liikennemäärärahoista ja päätöksen jälkeen virkamiehet ilmoittavat, että tätä tiehanketta ei voi rahoittaa, koska se ei mahdu kehyksiin. Sitten levitellään kollektiivisesti käsiä.
Viime kesänä SDP:n ministerit Kalliomäki ja Heinäluoma, entinen ja nykyinen valtionvarainministeri, mulkkasivat liikenneväylätyöryhmässä sovitun ykköskorihankkeiden rahoitusjärjestyksen uusiksi. Ohi jonon kiilasivat Oulun ja Tampereen tiehankkeet. Tärkeitä kohteita kumpikin, mutta kysymys kuuluu, maksettiinko rahoitusjärjestystä muuttamalla SDP:n puheenjohtajavalinnassa syntyneitä velkoja? Tässä asiassa pääministeri Vanhanen olisi voinut osoittaa jämerämpää johtajuutta ja muistuttaa hallituksen pelisäännöistä.
Oulun tiehankkeen rahoitusjärjestelyä ei voi käyttää kuin rikas kunta. Siinähän kaupunki rahoittaa tiehankkeen ensin itse ja saa valtiolta maksun myöhemmin. Millä pienemmällä tai köyhemmällä kunnalla on varaa moiseen järjestelyyn? Lisäksi tämä malli syö tulevien tiehankkeiden rahoituspottia aivan samalla tavalla, kuin valtion suoraan rahoittamat kohteetkin.
Kemin tiehankkeet eivät etene, jos kuluvan vuoden lisäbudjettiin ei saada väännettyä aloitusrahaa. Nykyisen tilanteen mukaan investointi siirtyy hamaan tulevaisuuteen. Turhan kauan jatkunut pompottelu pitää saada poikki. Jos rahoitusta ei saada varmistettua ennen eduskuntavaaleja, pysyvä epävarmuus jatkuu.
Myös Rovaniemi odottaa omien tieinvestointiensa rahoitusta. Ennuste aikataulusta ja investoinnin toteutumisesta on heikompi kuin Kemissä. Näillä näkymillä Lapissa ei aloiteta yhtään uutta, isompaa tiehanketta vähään aikaan. Se kuvaa harjoitetun alue- ja liikennepolitiikan ankeutta.
Liikenne- ja viestintäministeri Susanna Huovinen jatkaa tylyä linjaansa. Mitään varmuutta Rovaniemi-Kemijärvi –rataosuuden liikenteen turvaamiseksi ja radan sähköistämiseksi ei ole. Kemijärven junakapina osoitti, että mitta alkaa olla täynnä – niin Itä- kuin Länsi-Lapissakin. Jos Lapin EU-ohjelmasta kaivetaan Kemijärven radan sähköistämiseen puolet potista, kai toinen puoli löytyy valtion kassasta?
Eivätkä kansalaiset syvällä maaseudulla voi käsittää, kuinka kerran rakennettu tieverkosto on varaa päästää rappeutumaan. Kyse on sentään kansallisesta omaisuudesta ja kansalaisten perusoikeuksista. Perustuslaissa taataan Suomen kansalaiselle oikeus valita asuinpaikkansa.
Jos valtiontalouden kehykset halutaan räjäyttää auki, niin kuin tarve on, vastuu lankeaa pääministeri Vanhaselle ja valtiovarainministeri Heinäluomalle. Kummatkin toimivat puolueidensa puheenjohtajina. He eivät sentään voi mennä valtiovarainministeriön virkamiesten selän taakse piiloon – jo kokonsakaan puolesta.
Markus Mustajärvi
kansanedustaja