Markus Mustajärven yhteystiedotPuhelin: (09) 432 3133
Sähköposti (Huom! ä=a): etunimi.sukunimi@eduskunta.fi
Neljäkymmentä vuotta sitten itäblokin maat Neuvostoliiton johdolla miehittivät Tsekkoslovakian, kun se haki omaa tietään ulos totalitaarisesta hallinnosta. Vaikka miehitystä paheksuttiin laajasti, Suomessa ainoastaan SKP:n ja SKDL:n johtajat Aarne Saarinen ja Ele Alenius uskalsivat tuomita miehityksen. Muut puolueet leikkivät kuurupiiloa tiedotusälineiden kanssa.
Nyt Venäjällä on vallassa Kokoomuksen veljespuolue. Mutta en ole huomannut, että Kokoomuksen johtaja Jyrki Katainen olisi tuominnut miehityksen. Kuitenkin puolue retostelee suoraselkäisyydellään ja eduskunnan täysistunnoissa esimerkiksi Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz purkavat kolmenkymmenen vuoden takaisia traumojaan valittaessaan., kuinka heitä vainottiin ja kuinka Suomi rämpi suomettumisen suossa. Nyt on jostain syystä hiljaista?!
Ei muuta, puheenjohtaja Katainen, kuin luuri kouraan ja presidentti Medvedeville tai pääministeri Putinille soittamaan. Kyllä nämä miehet varmaan veljespuoluettaan kuuntelevat.
Kaksilla korteilla ja kasvoilla
Kokoomuksen ja Keskustan puoluekokoukset ja niiden henkilövalinnat kertovat, että kumpikin puolue jatkaa linjallaan. Ja miksi suuria muutoksia tehtäisinkään: Kokoomus porskuttelee mielipidemittausten kärjessä ja Keskusta jatkaa kaikesta huolimatta pääministeripuolueena.
Vaalirahoituskohu ei hetkauta kumpaakaan puoluetta. Kehittyvien Maakuntien Suomen rahoituksellahan varmistettiin porvarihallituksen synty. Tärkeintä on taistelu vallasta. Kokoomus on Kataisen johdolla Suomen ammattitaitoisin puolue ja hallituksessa marssitaan sen tahtiin. Kumpikin päähallituspuolue viestittää kaikelle kansalle jotain muuta, mitä ne lopulta ovat. Kokoomus samaistaa itseään uudeksi työväenpuolueeksi ja Keskusta köyhien ystäväksi. Kumpikin taistelee vain sen paremmin pärjäävän kahden kolmasosan äänistä, loppuosa kansasta tulkoon toimeen niin kuin parhaiten taitaa.
Sosiaalidemokraatit kertoivat uuden puheenjohtajansa suulla kuuluvansa tai ainakin pyrkivänsä keskustavasemmistoon. Linja lienee perua Lipposen ajalta, sillä hänhän suuntasi nimenomaan oikealle, koska laski sieltä löytyvän kasvu- ja kannatuspohjaa niin kuin löytyikin.
Tässä tilanteessa laitavasemmiston luulisilöytävän elintilaa, mutta pahalta näyttää. Eduskuntaryhmän hajoaminen EU:n perustuslakia koskevassa äänestyksessä osoitti, että linja on hakusessa. Tähän asti puolue on pärjännyt vanhoillaan, mutta ei enää tästä eteenpäin. Särkymävaraa ei ole.
Porvarihallitukselle haetaan jo jatkokautta
Päähallituspuolue Kokoomus ei peittele intoaan jatkaa hallitusyhteistyötä Keskustan kanssa myös seuraavien eduskuntavaalien jälkeen. Mikäli Keskusta taipuu jatkossakin Kokoomuksen tahtoon yhtä ponnettomasti kuin nyt, se muuttuu toisesta päähallituspuolueesta apupuolueeksi.
Euroopan äärioikeistolaisimmalle keskustajohtajalle, pääministeri Matti Vanhaselle kaivetaan jo syvää kuoppaa. Maakuntien miehet ja naiset eivät sulata Vanhasen toimintaa. Perusturva ei kuulu Vanhasen suosikkilistan kärkeen, aluepolitiikasta hän ei ymmärrä mitään ja Euroopan Unionin neuvotteluissa hän on vastustajilleen yhtä vaarallinen kuin hampaaton Uppo-nalle.
Keskustan sisäinen peli on mielenkiintoisessa tilanteessa. Eduskuntaryhmän puheenjohtaja Timo Kalli yrittää suitsia puoluesihteeri Jarmo Korhosta, joka viimeksi eilen kävi rajusti Kokoomuksen kimppuun. Varapuhemies Seppo Kääriäinen analyseeraa ja tarkkailee eri ryhmittymien voimasuhteita. Ministeri Paula Lehtomäen puheenjohtajakamppanja on jo täydessä vauhdissa ja hänen kylkeensä liimautujia riittää, kun niin monet haluavat olla voittajan puolella. Tämän pelin saavat täyteen vauhtiin mielipidemittaukset, jotka useamman kerran ovat jättäneet Keskustan kolmannelle sijalle.
Tässä tilanteessa vasemmiston mahdollisuudet haastaa hallitus lienevät hyvät, mutta kovin hiljaista ja ponnetonta on ollut. Niin meillä kuin demareillakin. Kuinkahan peli paranee demareiden puheenjohtajavalinnan jälkeen?
Kehysmenettely tappaa demokratian
Valtiontalouden menokehyksistä vuosille 2009-2012 päätettiin jokin aika sitten. Tai paremminkin jo tehdyt päätökset tuotiin eduskunnan keskusteluun. Kehysmenettely on se mekanismi, jolla valtiovarainministeriön kaikkitietävät virkamiehet ovat ottaneet niskalenkin heikoista poliitikoista.
Kehyslinjaukset päätetään yli hallituskausien niin että kehykset määrittelevät hallitusohjelman eikä toisinpäin. Luulisi, että luonnollinen paikka tarkastella suuria talouslinjoja ja -ratkaisuja olisi juuri yhteistä hallitusohjelmaa rakennettaessa, mutta ei se niin mene. Vielä ei sellaista puoluejohtajaa, pääministeriä tai valtiovarainministeriä ole löytynyt, joka olisi uskaltanut kyseenalaistaa virkamiesten viisauden. On niin helppo valita yhdestä ainoasta vaihtoehdosta.
Tuoressa kehyspäätöksessä pisti silmään, että valtio aikoo jatkaa yhtiöomistuksensa myynti vähintää 400 milj. euron edestä jokaisena kehysvuonna. Joulukuussa valtioneuvosto sai oikeuden luopua kokonaan omistuksesta Kemirassa, Outokummussa ja Rautaruukissa. Kunhan vain näissä yhtiöissä ei olisi edessä Stora Enson tie.
Hirvittävää on seurata, kuinka vuosikymmenten aikana kerätystä yhteisestä omaisuudesta ja osaamisesta luovutaan ideologisen yksityistämisen huumassa.
Hallitus valitsi Wallenbergit
Stora Enson keskiviikkoisessa yhtiökokouksessa Wallenbergien mahtisuku ja Vanhasen porvarihallituksen edustaja Pekka Timonen marssivat samaan tahtiin. Samalla osoitettiin, kuinka toimii omistajaohjaus yhtiössä. Se toimii niin, että ollakseen säikyttämättä niitä ostajia, jotka kärkkyvät muiden valtionyhtiöiden myyntiä, hallitus hyväksyy mukisematta kaiken, mitä Wallenbergien luottomies Claes Dahlbäck ja teurastajaksi yhtiöön palkattu toimitusjohtaja Jouko Karvinen esittävät.
Hallituksen puheenjohtaja Dahlbäck oli samalla paikalla jo silloin, kun epäonnistuneesta Amerikan valloituksesta päätettiin. Nyt hän näytteli yhtiökokouksessa nöyrää ja kertoi investoinnin olleen hänen uransa huonoin. Miksiköhän niin kokenut pörssimaailman kettu ei huomannut riskejä tai havainnut kaupan kohdetta epäkurantiksi, kun Kemijärven sellumiehet kyseenalaistivat ostoksen tuoreeltaan. Ettei vain kaupan välimiehenä olisi heilunut konsulttiyhtiö, jolla on vahvat siteet Wallenbergien sukuun?!
Jos yhtiökokouksessa jotain hyvää oli, niin sitten se, että enää hallituksen ministereiden tai maakunnan kansanedustajien ei tarvitse hokea, että "yrityksen toimintaan vaikutetaan yhtiökokouksessa." Ei vaikutettu ainakaan niin, että olisi edes yritetty estää typerien päätösten toteuttaminen. Ei ihme, että kokouksessa istui suuromistajien penkkirivin päässä nappikorvia, jotka suojelivat isäntäänsä.
Minut valittiin kolme vuotta sitten Savukosken kuivalihamarkkinoilla kuivalihapojaksi. Se on paras titteli, mitä minä olen koskaan saanut. Eikä sitä suoda kelle tahansa. Vaikka titteli saa oudomman kasvoille nousemaan vinon hymyn, ei se aiheuta läheskään niin paljon kaksimielistä virmistelyä kuin jos huomionosoituksen saajaksi osuu kuivalihatyttö.
Savukoskella on osattu rakentaa paikalliseen porokulttuuriin liittyen oiva kevättapahtuma. Itsekin olen vieraillut keskeytyksettä kuivalihamarkkinoilla koko niiden historian ajan. Tapahtuman äiti on Marjatta Pulska, joka 1980-luvulla alkoi pohtia, millainen tapahtuma sopisi juuri Savukoskelle. Vaisto sanoi oikein.
Nytkin Samperin Savotan pihalla parveili monituhatpäinen ihmispaljous. Kuivaliha ja muut porotuotteet kävivät kaupaksi. Vuosien saatossa olen havainnut, että eri tapahtumien yleisönä on entistä enemmän mökkiläisiä. Savukoskella onkin mahdollista nousta aivan omanlaisekseen mökkikunnaksi. Kuljettavaa kairaa ja omaa rauhaa riittää niille, jotka ovat väsyneet etelän humuun ja Lapin viskilompoloiden huiskeeseen. Sellaisia ihmisiä on entistä enemmän.
Vapaaehtoisia pakkoliitoksia
Keskustapuolue on kieltänyt oppi-isänsä Kekkosen perinnön alue- ja teollisuuspolitiikassa, ulko- ja turvallisuuspolitiikassa se huojuu kahtaalle ja kuntapolitiikassa se on hyväksymässä kuntien pakkoliitokset. Paljonko näiden ratkaisujen jälkeen jää jäljelle alkiolaisuudesta tai vanhasta Maalaisliitosta?
Pelkosenniemen kunnassa, noin tuhannen asukkaan pienyhteisössä, järjestettiin jokin aika sitten kansanäänestys itsenäisyydestä. Hieman yli 90 %:a kannatti kunnan säilyttämistä itsenäisenä. Sen jälkeen kunta on kyennyt vakauttamaan talouttaan ja esimerkiksi Pyhä-Luosto -alueen kehittäminen eteen ripeästi. Tästä huolimatta valtiovalta ajaa väkipakolla kuntaa pakkoliitokseen Kemijärven kaupungin kanssa. Kunnalle ei ole haluttu jättää edes mahdollisuutta päättää, mihin suuntaan se lähtee, jos itsenäinen taival päättyy. Se viittaa tiiviiseen yhteistyöhön ministeriön, ministerin ja Kemijärven kaupungin virka- ja luottamusmiesjohdon välillä. Sen jälkeen ei kannata pohtia, miksi ylikunnallinen yhteistyö tökkii Itä-Lapissa.
Maanantaina kokoontuu Kemijärven kaupunginvaltuusto, joka ottaa kantaa kuntien yhdistämiseen. Itse vastustan aivan ehdottomasti kuntien pakkoliitoksia. Ei ole kovin paljon pohjaa huutaa muita auttamaan kemijärviläisiä, jos kaupungin päättäjät ovat valmiit käyttämään vahvemman oikeutta pienempää naapuriaan kohtaan.
16.2.2008
Pinnan alla kuohuu
Elinkeinoministeri Mauri Pekkarista kohdeltiin viikko sitten tylysti Kolarissa. Humalainen pyöräytti ministerin hankeen ja maksoi siitä kovan hinnan. Poliisimiehelle ei juuri muuta vaihtoehtoa jää kuin erota työstään sen jälkeen kun on syyllistynyt ministerin koskemattomuuden loukkaamiseen.
Kemijärven yöjunakapinan ja massaliikkeen aikana olen pohtinut paljon yhteiskunnallista vaikuttamista. Kansanliikkeethän syntyvät aina tarpeeseen. Jos niitä ei syntyisi, purkautuisi tyytymättömyys jollain muulla, vieläkin arvaamattomammalla tavalla.
Pinnan alla kuohuu nyt paljon. Suomalaisella on usein tapana purkaa paha olonsa tekemällä jotain itselleen tai läheisilleen. Jos ihmisten usko vaikuttamiseen ja yhteiskunnalliseen oikeudenmukaisuuteen horjuu vielä enemmän, voi tapahtua jotain sellaista, mitä Suomessa ei vielä ole koettu. Joku, jolla on vahva oikeudentunto ja aloitekykyä, voi ottaa maalikseen poliitikon, virkamiehen tai yritysjohtajan. Sitten ihmetellään, miten näin pääsi käymään.
Kuilu taloudellisen ja poliittisen vallankäytön sekä kansalaisten välillä tuntuu kasvaneen entisestään. Siksi yhteiskunnallisen oireilun merkkejä pitäisi lukea entistä tarkemmin ja ottaa ne todesta. Kun perinteisten uhkakuvien ja ahdistuksen rinnalle nousee maailmanlaajuiset uhat, jotka asettavat koko sivilisaation tulevaisuuden vaakalaudalle, voi palapeliä olla vaikea hallita. Kaikkein vähiten tässä tilanteessa kaivataan vallanpitäjien taholta ylimielisyyttä. Valitettavasti siitäkin saimme tarpeeksi esimerkkiä viime viikolla välikysymyskeskustelun yhteydessä.
Eilen julkistettu toimenpidepaketti ei vieläkään vastaa siihen kysymykseen, miksi lopettaa kannattava sellutehdas Kemijärvellä.
Kemijärven sellutehtaan jatkon kestävin, ennakkoluulottomin ja uutta luova ratkaisu löytyy professori Olli Dahlin työstämästä mallista. Siinä yhdistetään biodieselin, bioetanolin ja biokemikaalien tuotanto energiantuotantoon ja erikoissellun tekemiseen.
Onkohan tämä vaihtoehto vaiettu hallituksen ministereiden taholla sen vuoksi, ettei Stora Enson johto ole antanut sille lupaa. Kuitenkaan erikois- eli liukosellu ei kilpailisi nykyisillä sellumarkkinoilla. Tehdas käyttäisi sitä raaka-ainetta harvennusmetsistä, joka nyt uhkaa jäädä hyödyntämättä, jos tehdas suljetaan.
Tuotekehitys ja uuden luominen on metsätalouden ja -teollisuuden elinehto. Miksi ei tarttua tilaisuuteen, joka voi tarjota jatkossa aivan huimat mahdollisuudet? Riskit kuuluvat yrityselämään ja uuden teknologian luomiseen. Siksi on järjetöntä valita tie, joka ei luo mitään uutta, mutta realisoi riskit tässä ja nyt.
Kaksilla korteilla
Kansanedustaja, entinen ministeri Hannes Manninen on sanonut, että Stora Enson päätöksistä ja valtion omistajaohjauksesta mahdollisesti tehtävä välikysymys on pöljyyttä. Samalla hän huomauttaa, että sillä tavalla Stora Enson johto pääsee kuin koira veräjästä ja nauraa partaansa. Jotkut maakunnan etäpäätteet ovat myötäilleet Mannista.
Olen aiemminkin huomannut, että Hanneksella on tapana asettaa itsensä sellaiseen asemaan, josta hän ylhäältä alas katsoen ilmoittaa, mikä on ainoa oikea totuus. Hannes toimi kuntaministerinä neljä vuotta edellisen hallituksen aikana. Viime kesänä, muutama kuukausi pestinsä päättymisensä jälkeen, hän kertoi Lapin Kansan haastattelussa, että Lapin kuntien talousongelmat ovat yllättäneet hänet. Kuntatalous ja kunta-asiat ovat Hannekselle se vahva alue. Mutta jos hän on noin pahasti ulkona ydinosaamisalueellaan, niin miksi uskoa häntä valtionomistajaohjauksessa?
Pääministeri Vanhanen ilmoitti, ettei hän anna selontekoa tai pääministerin ilmoitusta valtionyhtiöistä ja niiden omistajaohjauksesta. Silloin oppositiolle jää viimeiseksi vaihtoehdoksi välikysymyksen tekeminen. Se ainakin lopettaa hallituspuolueiden kansanedustajien kaksilla korteilla pelaamisen. Nythän Keskustan ja Kokoomuksen edustajat puhuvat kuka mitäkin ja keskustalaiset keskenäänkin ovat eri linjoillla. Eduskunnassa ainakin voidaan ratkaista se, kuka mitäkin nappia painaa: punaista vai vihreää Kemijärven sellutehtaan puolesta. Sen äänestyksen jälkeen on turha selitellä.
Kemijärven tehdas perustettiin aikoinaan poliittisella päätöksellä, se oli viisas päätös ja poliittisella päätöksellä se voidaan myös pelastaa.
03.01.2008
Rikollisissa puuhissa
Tänä päivänä moni kunniallisena ja lainkuuliaisena pidetty kansalainen syyllistyi Kemijärvellä tieten tahtoen lainvastaiseen tekoon. Kaikkinensa kolmesataa ihmistä tunkeutui Kemijärven sellutehtaan alueelle ilman lupaa ja järjesti siellä mielenilmauksen tehtaan toiminnan jatkamiseksi. Poliisille ei koitunut kovin paljon ylimääräisiä virkatehtäviä, sillä tapahtuma sujui rauhallisesti. Pohjoisen väki ei hevillä rettelöitse, mutta oikeuksistaan ja asian puolesta se saattaa taistella hyvinkin sinnikkäästi.
Valtionyhtiöiden omistajaohjauksesta vastaava ministeri Häkämies kiiruhti tuoreeltaan ilmoittamaan, että valtio ei puutu omiin asioihinsa eli ei käytä omistukseensa perustuvaa valtaa Stora Ensossa. Ministerin vastaus ei yllättänyt. Kokoomus ajaa ideologista yksityistämistä hinnalla millä hyvänsä. Sellaista on kauppakamariveijareiden vallankäyttö. Seurauksista piittaamatta he tuhoavat kansallista osaamista ja omistusta.
Tämänpäiväinen tilaisuus oli yksi osoitus siitä, että kansanliike voi toimia joustavasti, ennakoimattomasti ja rajoja rikkoen. Meillä poliitikoilla on mahdollisuus haastaa hallitus heti istuntokauden alussa ennen Stora Enson yhtiökokousta. Välikysymys on opposition järein ase. Sitä on käytetty paljon pienemminkin perustein kuin nyt.
Vuosi pulkassa
Kulunut vuosi oli seutukunnallemme raskas. Juuri kun pää oli nousemassa pinnalle Salcompin lähdön ja menestyksekkään junakapinan jälkeen, Stora Enso ilmoitti lopettavansa Kemijärven sellutehtaan. Tuntuu siltä, niin kuin kaikki pyrkimyksemme olisivat pirulta riivatut. Kaikki voimavarat menevät päällekaatuvien uhkien torjumiseen, kun senkin ajan voisi käyttää uuden luomiseen.
Ajan henki paljastuu karuimmalla tavalla: kannattava tehdas aiotaan sulkea, sitä ei aiota myydä kenellekään ja samaan aikaan ilmoitetaan, että raaka-aine kyllä kelpaa, kunhan se on riittävän halpaa. Nykyajan rajoittamaton kapitalismi muistuttaa vaarallisen paljon aikaa, jolloin se sai alkunsa.
Taistelu jatkuu ensi vuonna, sillä siirtomaaorjiksi emme aio alistua. Meillä ei ole varaa hävitä tätä vääntöä. Joka tapauksessa ne, joilla on voima ja valta, eli hallituspuolueet ja niiden kellokkaat, joutuvat seinää vasten. Ministereille maksetaan melkoista kipurahaa ja korvausta siitä, että ovat ministereitä. Joka vastuuta laitetaan kantamaan, joutuu siitä täysimääräisesti vastaamaan. Se on demokratiaa!
Lapissa mitataan, painaako Kekkosen ajan perintö mitään vai onko Suomesta tehty osakeyhtiö, jossa toimitaan vain osakeyhtiölain ja pörssikurssien mukaan?
Hyvät Uudet Vuodet Teille kaikille!
Työmarkkinat murroksessa
Tehyn kiistan aikana selvisi monta asiaa, jotka ovat kyteneet pinnan alla, mutta saivat nyt muotonsa. Terveydenhuollosta on tullut viimeistään nyt strateginen toimiala. Aiemmin metsä- ja metalliteollisuus saattoivat luottaa siihen, että heitä kuunneltiin työmarkkinoilla. Viime aikoina rajujen leikkausten ja lakkautuspäätösten puristuksessa varsinkin metsäteollisuuden työntekijöiden suhteellinen asema on heikentynyt. Pahaa pelkään, että uusi lakkautusaalto on tulollaan.
Mutta hakusassa on myös työntekijöiden keskinäinen solidaarisuus. Raakaa nokittelua keskenään harrastivat Tehy, OAJ, Super ja monet muut järjestöt. Siinä tanner ryskyi ja aitaa kaatui. Haavoja nuoleskellaan vielä pitkään.
Eduskunnassa runnottiin läpi laki potilasturvallisuudesta, joka tosin ei takaa potilasturvallisuutta. Siksi voikin kysyä, miksi laki sitten säädettiin. Vastaus piilee siinä, että se oli työtaistelun murtolaki. Vaikka sitä ei nyt tarvittukaan, saatiin esimerkkitapaus ja kynnys murtaa työtaisteluita lainsäädännön kautta aleni. Näin työreformistit saivat tahtonsa läpi.
Rajua oli myös hoitajien syyllistäminen kaikilla tasoilla ja areenoilla. Olen usein ihmetellyt, kuinka kaikkein moraalisimmat ja viisaimmat ihmiset kätkeytyvät yleisönosastoilla, nettikeskusteluissa ja tekstaripalstoilla nimimerkin taakse.
Täytyy toivoa, että työmarkkinoiden liikehdintä laajenee myös muille aloille, jotta ne, joiden palkkataso on vieläki alhaisempi kuin hoitajilla, saavat oman osansa.
29.10.2007
Missä luuraa solidaarisuus, osa II
Viime torstaina jysähti pommi, jota pelättiin jo pitkään. Summan ja Kemijärven tehtaiden lopettamispäätös osoittaa raakuudessaan ajan hengen. Mikään ei riitä! Esimerkiksi Kemijärvellä aiotaan lopettaa tehdas, joka on konserniavustuksin tukenut emoyhtiötään. Kemijärven sellutehdas on tuottava ja tehokas yksikkö. Stota Enson johtaja ilmoitti, ettei aio myydä tehdasta. Miksipä möisikään yksikköä, joka on iskussa ja sijaitsee keskellä raaka-ainevaroja. Kielteisen myyntipäätöksen jälkeen toimitusjohtaja Jouko Karvinen kiirehti ilmoittaamaan, että raaka-aine kelpaa kyllä, kunhan se on kohtuuhintaista. Voiko siirtomaa-ajattelua enään pidemmälle jalostaa?
Stora Enson toimivan johdon lisäksi lujille pitää laittaa myös tämän maan hallitus. Pääministeri Vanhanen ja valtionyhtiöistä vastaava ministeri Häkämies osasivat vain levitellä käsiään eduskunnan kyselytunnilla. Pelkät hokemat siitä, että "näin toimii markkinatalous ja pörssiyhtiö" eivät riitä. Niin tyhmää omistajaa ei olekaan, joka suurimpana osakkeenomistajana kolmanneksen omistajaosuudella ei kykenisi käyttämään valtaa yhtiössä, jos niin tahtoisi. Mutta kun ei tahdo. Tällä ratkaisulla hallituspuolueet siunaavat päätöksen ja itse asiassa sitä tukevat. Kaikki muu on teatteria. Keskustalainen pääministeri Vanhanen tuhoaa aktiivisesti sitä perintöä, joka presidentti Kekkosen myötävaikutuksella aikoinaan luotiin.
17.10.2007
Hoitoalan tilanne kärjistyy päivä päivältä. Lehtien keskustelupalstat täyttyvät kirjoituksista, joissa joko puolustetaan hoitoalan henkilöstön työtaistelutoimia tai sitten hoitajat leimataan vastuuttomiksi rahastajiksi, jotka eivät välitä edes lähimmäisten hengestä.
Hoitajat vastaavat nyt siihen tilanteeseen, joka lietsottiin henkiin viime eduskuntavaalien alla. Kokoomus voitti tasa-arvotupollaan vaalit ja pakenee nyt omaa vastuutaan. Käpykaartilaisten eturintamassa heiluu valtionvarainministeri Jyrki Katainen, joka ei halua tuntea enää sitä puoluejohtaja Kataista, joka katteettomat vaalilupaukset antoi.
Hoitajat ovat palkkansa ansainneet. Mikäli hoitajien palkkaa ja työoloja ei kyetä parantamaan, niin meillä ei ole kohta hoitajia. Se on tosiasia eikä vaihtoehtoja löydy. Jatkossa pitää vain huolehtia, että myös muut palkkakuopassa elävät saavat omansa. Se edellyttää työntekijöiden eri ammattiryhmien keskinäistä solidaarisuutta, mikä näyttää olevan enemmän kuin hakusessa.
Koskaan aiemminkaan eivät matalapalkka-alat ole saaneet riittävää tasokorotusta kertaheitolla ja könttäsummana. Joku ryhmä on kulkenut edellä ja muut ovat tulleet perässä. Nyt on matalapalkkaisten naisten vuoro. Nyt, eikä joskus hamassa tulevaisuudessa. Hoivatyötä tekevät naiset ovat liian usein taipuneet painostuksen alla ja tyytyneet puheisiin kutsumustyöstä. Sitäkin tarvitaan, mutta se ei ole palkan korvike!
Kokoomuslaisilla poliitikoilla on vauhti päällä. Rymistely ulko- ja turvallisuuspolitiikassa ei varmaan lopu tähän. Tällä hallituskaudella pehmitetään mielialaa sotilasliiton jäsenyydelle myönteiseksi ja seuraavien eduskunta- ja presidentinvaalien jälkeen rysäytetään. Sitä ennen ehtivät kokoomuslaiset hyppelehtiä pellepuku päällä tilanteessa jos toisessakin.
Seuraavaan puolustuspoliittiseen selontekoon liittyy varmasti jännitteitä enemmän kuin pitkiin aikoihin. Minä odotan, että pääministeri Vanhanen herää jo sitä ennen kantamaan vastuuta, joka pääministerille ulko- ja turvallisuuspolitiikassa kuuluu. Jos Vanhanen ei herää, herää joku muu ennemmin tai myöhemmin.
Vauhtisokeus vaivaa myös istuntosalissa. Viime viikon perjantaina kansanedustaja Zyskowicz alitti reilusti riman ja mollasi typerällä tavalla ensimmäisen kauden kansanedustaja Viitamiehen puheen. Asioista voidaan olla eri mieltä, mutta henkilöön kohdistuva ylimielisyys ei kuulu saliin. Zyskowiczilla tuli kiire oikoa omia puheitaan, mutta hyvän esimerkin hän ehti tarjota peitellystä kokoomuksen puolesta, joka on ihan muuta kuin vaalikampanjan aikana tarjoiltu kuulevat korvat.