Markus Mustajärven yhteystiedotPuhelin: (09) 432 3133
Sähköposti (Huom! ä=a): etunimi.sukunimi@eduskunta.fi
Paradokseja kerrakseen
Tiistaisen eduskunnan puhemiesvaalin yllättävän tuloksen jälkeen lähtivät erilaiset teloituspataljoonat ja lynkkausjoukot liikkeelle. Kokoomuslaiset mestauskirveen heiluttajat ja heitä myötäilevät tiedotusvälineet etsivät syyllisiä ennätyksellisen huonoon äänisaaliiseen, jonka puhemies Sauli Niinistö sai.
Niinistö kertoi saaneensa valtakirjan kansalta: kansa äänestää häntä, mutta kansanedustajat eivät. Sen jälkeen, kun kansanedustajat ovat valtakirjansa saaneet, he ovat samalla viivalla. Kansanedustajat valitsevat puhemiehen johtamaan ja edustamaan eduskuntaa, ei itseään.
Toimittajat vaativat nimettömiä arvostelijoita tulemaan esiin. Mutta eivätkö juuri tiedotusvälineet ole vaatineet pitämään kiinni ehdottomasta lähdesuojasta. Jos esimerkiksi kansanedustaja kuulee eduskunnan työntekijän tai kollegansa kertovan jonkun jutun talon johtamisen epäkohdista, pitäisikö kertoja paljastaa, jos joku niin vaatii?
Kansalaistenkin kohdalla logiikka pettää. Kun seurasin kuumana käyviä nettikeskusteluja, iso osa keskustelijoista vaati tilille niitä, jotka eivät olleet toimineet ryhmäpäätösten mukaisesti. Eikö kansanedustajia kaikkein useimmin moitita juuri siitä, että he noudattavat ryhmäpäätöksiä? Hyvä ei ole mitenkään päin!
Torstaina ja perjantaina lehti kääntyi. Yhä useammassa tiedotusvälineessä kerrottiin myös asioiden toisesta puolesta, jolloin kävi yhä selvemmäksi, että tiistain äänestyksessä oli kyse aivan jostain muusta kuin eduskunnan säästöistä.
Uusimman työ- ja elinkeinoministeriön tilaston mukaan viime vuoden lopussa työttömiä oli jo yli 300 000. Vuoden keskiarvo nousi 266 000 työttömään. Tästä huolimatta työ- ja elinkeinoministeriön toimenpitein työllistettiin vähemmän väkeä, kuin edellisvuonna?!
Tänään julkaistiin myös tilastokeskuksen työvoimatutkimus. Sen mukaan joulukuussa oli työllisiä 86 000 vähemmän kuin vuotta aiemmin. Työttömyys, eritoten nuorisotyöttömyys, kasvaa jyrkästi ja samaan aikaan työllisten määrä supistuu rajusti. Pakko on kysyä, kuinka hyvätuloisten verohuojennusten kautta toteutettu työllisyyselvytys puree?
Lapissa työttömyyden ja työllisyyden kehitys näyttää edelleen mosaiikkimaistuvan. Vuoden aikana työttömyys lisääntyi 13 %:a, mutta nuorisotyöttömyys peräti 33 %:a. Lapissa poikkeuksellisen paljon kasvoi lomautettujen määrä. Lapin sisällä eniten kärsi teollisuuden keskus Kemi-Tornio-alue, kun taas Matkailu-Lappi pärjäsi paremmin. Tunturi-Lapissa työttömyys jopa väheni joulukuussa.
Kuinkahan se kaavamainen eläkeiän nosto puree, jos nuoremmillekaan ei ole töitä ja vanhempi väki sairastuu ennen eläkeikää?
8.1.2010
Politiikka ilman Väyrystä on teeskentelyä
Kerta toisensa jälkeen Paavo Väyrynen nostaa itsensä politiikanteon keskiöön. Viiden vuosikymmenen aikana hankittu ministerikokemus ei ole tullut lahjana. Sen eteen on pitänyt tehdä työtä ja osata. Jos Paavosta ei tule Keskustan puheenjohtajaa, ainakin hän vaikuttaa valintaan keskeisesti.
Keskustalaiset keski-ikäiset mieskansanedustajat tulivat joukolla esille ja torppasivat nimeä mainitsematta Väyrysen esittämän vaihtoehdon kokeneesta puheenjohtajasta. Jos Paavo elää isänsä ikään, on jo se riittävä syy kauhistella omaa kohtaloaan. Monessa muussakin puolueessa nyt keski-ikää elävät miehet ovat jääneet jalkoihin. Kun suuret ikäluokat pitivät valtaa, osin ilman omaa ansiotaaan ja ikäluokkansa painoarvon turvin, muutos padottiin liian pitkäksi aikaa. Nyt sitten nuoremmat sukupolvet haluavat astua yhden ikäluokan yli. Päälle nelikymppisten miesten ikäluokka onkin aliedustettuna useammassa puolueessa.
Jos Paula Lehtomäestä tulee Keskustan puheenjohtaja, kertyy kuuden suurimman puolueen puheenjohtajalla oikeaa työelämäkokemusta yhteensäkin vähemmän, kuin normaalin työuran tehneellä keski-ikäisellä kansalaisella. Puolueiden nokkamiehet ja -naiset kuitenkin johtavat tätä työttömyyden ja työmarkkinoiden murrosta. Kysyä sopii, onko tästä kauniiden ja rohkeiden kilpailusta tullut jo niin pintapuolista, että työkokemuskin kääntyy synniksi?
Keskustaa täytyy kiittää siitä, että he jälleen kerran tekevät politiikasta kiinnostavampaa, vaikka ei ehkä järkevämpää tai rehellisempää.
Vanhanen teki ratkaisunsa pakosta
Keskustan puheenjohtaja Matti Vanhanen ilmoitti ratkaisunsa luopua puolueensa puheenjohtajuudesta juuri ennen joulun pyhiä. Kinkun ohella monet keskustalaiset sulattelivat ilmoitusta. Leikkausta kaipaavat jalat eivät yksin riitä syyksi tehdä näin iso päätös. Vanhasen johdolla Keskusta ei olisi voittanut seuraavia eduskuntavaaleja niin kuin ei ole voittanut aiempiakaan.
Tasaisen harmaasta puoluejohtajasta ja pääministeristä tuli lyhyessä aikaa ongelmia puoleensa vetävä poliittinen kärpäspaperi. Sellainen mylly, johon Vanhanen ajautui, kuluttaa kovintakin poliitikkoa. Keskustan tilanne on siinä mielessä hyvä, että heillä on mistä ammentaa. Nuori polvi kärkyy uusia pelipaikkoja ja heistä kasvaa aina joku pääministerin mittoihin.
Uusien kasvojen myötä toivon myös keskustan linjan muuttuvan. Vanhanen on vienyt puolueensa hyvin oikealle. Se ei ole Keskustan omin paikka. Kokoomus hoitaa näillä näkymin oman tonttinsa, joten sieltä ei löydy tilaa uudelle kasvulle. Uuden puheenjohtajan onkin raivattava tietä keskustan suuntaan. Vanhaselta tällainen kurssin muutos ei olisi tapahtunut uskottavasti, mutta uudelle johtajalle se on mahdollista.
Sokkona vaaleihin
Pääministeri Matti Vanhanen heittäytyi viime viikonloppuna vaihteeksi puoluejohtajaksi. Yksi onnistunut puhe puoluevaltuustossa ja keskustan aktiivit hihkuivat innosta, että nyt on palattu alkiolaisille juurille. Intoilijoita ei häirinnyt yhtään se, että Vanhanen puhui juuri päivastaista, mitä on tehnyt kuuden vuoden ajan.
Vanhanen halusi puheensa perusteella verottaa enemmän varakkaita ja hyvätuloisia, purkaa tarpeen tullen jopa valtion menokehykset ja huolehtia köyhien asiasta. No, kuinka oppimestari on johtanut hallitustaan? Ensin poistettiin varallisuusvero, sen jälkeen jatkettiin hyvätuloisia suosivaa veroalea ja menokehyksiä on noudatettu niin orjallisesti, että valtion budjetin 50 miljardin euron kokonaissummasta eduskunta voi vapaasti päättää 200-300 miljoonan euron potista?! Eikä työttömän perusturvaan tehdä sentinkään tasokorotusta Vanhasen kummankaan hallituksen aikana.
Vanhasen kiistämät leikkauslistat kummittelevat heti eduskuntavaalien tuolla puolen. Viittäkymmentä miljardia uutta velkaa ei oteta ilman leikkauslistoja varsinkin, kun työttömyys nousee jo vuoden vaihteessa yli 300 000 rajan.
Keskustan taktiikkana näyttää olevan mennä vaaleihin siirtämällä kaikki ikävät päätökset vaalien jälkeiseen aikaan. Sosiaalidemokraatit toimivat viime eduskuntavaalien alla juuri päinvastoin: he siirsivät myönteiset päätökset yli vaalien porvarihallituksen tehtäväksi.
Työvoima venyy ja paukkuu
Viime torstain kyselytunnilla eduskunnassa oppositio hiillosti hallitusta pimeästä taloudesta ja työvoimasta. Kertaakaan eivät ministerit ole vastauksissaan olleet niin heikoilla kuin nyt. Ministeri Pekkarinen vastasi asian vierestä ja ministeri Katainen ei vastannut lainkaan. Vihreiden Anni Sinnemäki ei ollut paikalla, mutta en usko, että vastaukset olisivat olleet sen kummempia.
Valtiovarainministerille tuli ilmeisesti uutena tieto, että osan ulkomaisesta työvoimasta tulee ilmoittautua jo ensimmäisestä työpäivästä verottajalle. Näitä ilmoittautumisvelvollisia on tuhansia ja tuhansia, mutta sen ovat tehneet vain muutamat sadat työntekijät.
Aina kun porvarihallituksen aikana on puhuttu harmaan talouden torjunnasta, aihe on törmännyt vaikenemisen muuriin. Todelliset teot hämäräyrittäjien ja pimeän työvoiman suitsimisessa ovat jääneet vähiin. Nyt kokoomuksen Katainen sentään taipui ja ilmoitti, että käännetty arvonlisäverojärjestelmä otetaan käyttöön. Se tarkoittaa, että ketjutettujen urakoiden yläpäässä toimiva yritys vastaa arvonlisäverotilityksistä. Uuditus tervehdyttänee varsinkin rakennusalaa ja esimerkiksi telakoiden käytäntöjä.
Kataisen toimissa riittää muutakin ihmeteltävää. Hän sanoi Helsingin Sanomien haastattelussa, että työllisyysmäärärahojen taso on ollut koko 2000 luvun ylimitoitettu. Toisin sanoen se tarkoittaa, että Katainen hyväksyy yli 200 000, pahimmillaan jopa 300 000 henkilön työttömyyden normaalina.
Jos sallitaan tietoisesti työttömyyden korkea taso ja harmaa talous, se tarkoittaa, että sillä tavoin yritetään pitää työvoima kurissa ja herran nuhteessa, jotta työtön joutuisi ottamaan mitä työtä hyvänsä vastaan ehdoilla millä hyvänsä!
6.11.2009
Punaista ja vihreää valoa pimeyteen
Ylioppilaskuntien vaalitulokset saivat ainakin minut varovaisen myönteiseksi. Monella yliopistopaikkakunnalla, myös Rovaniemellä, vasemmistolaiset punavihreät voimat menivät reippaasti eteenpäin. Se vahvisti ennakkokäsitystä, että pinnan alla jotain liikkuu.
Vaikka ylioppilaskuntien vaaleissa ehdokkaiden listat ovat erit kuin kunta- tai eduskuntavaaleissa, viesti oli selvä. Vihreät ja kokoomus menettivät kannatustaan useammalla paikkakunnalla.
Nyt vain pitäisi Vasemmistoliitossakin lukea ajan merkit oikein. Se puolue, joka yhdistää sosiaalisen oikeudenmukaisuuden uskottavasti ekologisiin reunaehtoihin, kerää potin. Muita matkimalla me emme menesty. Vihreät joutuvat ennemmin tai myöhemmin valitsemaan puolensa sosiaalisen oikeudenmukaisuuden akselilla. Tällä hetkellä puolueen kirjo vanhoista (ja uusista) vasemmistolaisista äärioikeistolaisiin uusliberalisteihin on hämmästyttävä.
Päästökaupan harha
Olen äänestänyt joka kerta eduskunnassa päästökauppaa vastaan. En siksi, etteikö ympäristön- ja ilmastonsuojelu olisi minulle tärkeää vaan päinvastaisesta syystä. Minulle se on niin tärkeää, että en voi hyväksyä mallia, joka voi viedä täysin vikasuuntaan. Voi käydä niin, että kokonaispäästöt eivät laskekaan. Luontohan ei kysy, kuka päästi vaan paljonko päästi?
Päästökaupasta on tehty sellainen asia, ettei sitä voi vastustaa, koska siihen on liimattu kaikki maailman pelastamiseen liittyvä hyvä. Väkisin väännetty kaupallinen malli ei kuitenkaan toimi niin kauan, kuin vapaamatkustajat Intia, Kiina ja Yhdysvallat väistävät omaa vastuutaan. Miksi pitää antaa suhteetonta kilpailuetua niille maille ja yrityksille, jotka saastuttavat enemmän?
Tämän maailmanlaajuisen ympäristöhuijauksen edessä poliittinen vihreä liike sulkee silmänsä, päättäjät korvansa ja kaupallinen media suunsa. Sosiaalinen paine eduskunnassakin on kova, sillä tänne mahtuu vain yksi totuus kerrallaan.
5.10.2009
Työjärjestyspuheenvuoro
Jos saisin eduskunnan istunnossa pyytää työjärjestyspuheenvuoron liittyen asioiden tärkeysjärjestykseen, tekisin sen heti. Vaikka vaalirahoituksen läpinäkyvyys on äärimmäisen tärkeä kysymys, monet muut miljardiluokan kaikkia kansalaisia koskevat asiat asiat jäävät nyt jalkoihin.
Media juoksuttaa pääministeriä ja pääministeri mediaa. Viime viikon jupakan suurin vaikutus liittyi siihen, että pääministeri sai käännettyä koko vaalirahoituskeskustelun lautakasaan ja olennainen jäi sivuun eli se, tekikö pääministeri itseään koskevia vaalirahoituspäätöksiä suoraan tai mutkan kautta?
Mutta niihin asia asioihin. Aluehallintouudistuksessa muutetaan yli kahtasataa lakia ja tuhatta kahtasataa säädöstä. Muutos koskettaa jokaista kansalaista Hangosta Utsjoelle. Uudistusta runnotaan läpi hurjaa vauhtia, sillä se astuu voimaan vuodenvaihteen jälkeen, mutta poliittiset toimitukset eivät vaivaudu menemään sisälle hankkeeseen ja kertomaan esimerkiksi sitä, kuinka maakunnallisista ykköspaikoista käydään rajua ottelua jo nyt.
Toiseksi voisi nostaa esille metsähallituslain. Entistä suurempi osa metsähallituksen toiminnasta muutetaan yhtiömuotoon. Siinä uhkaavat jäädä jokamiehenoikeudet, paikallinen ihminen ja virkistyskäyttö jalkoihin. Kyse on meidän kaikkien Suomen kansalaisten yhteisen maa-, metsä- ja vesiomistuksen hallinnoinnista. Ei ihan pikkujuttu.
Kolmanneksi: valtion velkaantuminen ja samaan aikaan hiljaisesti laadittavat leikkauslistat voisivat kiinnostaa kansalaisia. Kunnissa leikkauslistoja tehdään jo tänä syksynä ja valtio tulee perässä. Näihin käänteisiin kulutusjuhliin joutuvat osallistumaan kaikki. Kipeimmin ne, joille julkiset palvelut ovat tärkeitä: lapsiperheet, sairaat ja vanhukset.
Tässä alustavaa asialistaa.
Kokoomus osti taivasosuuden veronmaksajien rahoilla
Monet tavan kansalaiset ovat ihmetelleet, kuinka Kokoomus porskuttaa mielipidemittauksesta toiseen piikkipaikalla. Minä en ihmettele. Se on jakanut omille kannattajilleen miljarditolkulla tukea veronmaksajien kassasta. Jos olet hyvätuloinen ja varakas, tai kuvittelet sellaiseksi tulevasi, sinulla on täysi syy äänestää Kokoomusta. Jos kuvittelet olevasi menestyjä etkä välitä muista, valinta lienee selvä.
Parhaillaan eduskunnassa käsitellään tämän vuoden lisätalousarviota ja ensi vuoden varsinaista talousarviota. "Veroale vaikka velkarahalla" on valtiovarainministerin iskulause. Ensi vuodessa valtio ottaa lisävelkaa 13 miljardia euroa. Kolmen vuoden aikana valtion velka tuplaantuu yli sataan miljardiin euroon. On siinä maksajalla maksamista.
Kokoomus taitaa mediapelleilyn. Se rakentaa omatoimittajajärjestelmänsä avulla valtiovarainministeri Kataisesta valtiomiestä. Julkikuva, jossa Katainen ohjaa koko muun Euroopan talouden oikeille raiteille ei oikein vastaa todellisuutta. Jokin aika sitten mies oli pihalla kuin muistinsa menettänyt perhostenkeräilijä. Mutta politiikassa on kaikki mahdollista, musta on valkoista ja velatkin muuttuvat saataviksi.
Kesäkuun lopulla istuntotauon jo alettua eduskunnalle annettiin hallituksen esitys uudeksi aselaiksi. Esityksen taustalla kummittelevat traumaattiset kouluampumistapaukset. Ampuma- ja metsästysharrastus halutaan ajaa ahtaalle, vaikka niillä ei ole mitään tekemistä hirmutekojen kanssa. Nykyisenkään aselain mukaan kummallekaan kouluampujalle ei olisi tullut myöntää lupaa aseen hankintaan. Aselaki edellyttää tarveperusteista harkintaa eikä aselupa ole subjektiivinen oikeus.
Valitettavasti ministeriön viisaiden laatima aselupakäytäntöjen yhtenäistämisohje vei vikasuuntaan. Se ohjasi virkamiehiä menemään pykälän taakse piiloon silloin, kun olisi pitänyt käyttää tervettä maalaisjärkeä. Vai miksi kahdelle nuorelle annettiin lupa hankkia ensimmäiseksi aseeksi tulivoimainen puoliautomaattipistooli?
Poliisille tulisi hallituksen esityksen mukaan oikeus tulla kotiin tarkastamaan, säilytetäänkö aseita niin kuin pitää. Tarkastus ei vaatisi mitään erityistä epäilyä rikoksesta. Ennakkoilmoitus tarkastuksesta tulisi tehdä kaksi viikkoa ennen vierailua. Jos tarkastusoikeutta ajetaan rikollisten vuoksi, niin odottavatko he joutilaana kaksi viikkoa jäädäkseen varmasti kiinni? Jos taas tarkastusoikeudella ajatellaan olevan ennalta ehkäisevä vaikutus, niin perustelu ontuu. Jo nykyiselläänkin aseita tulee säilyttää asianmukaisesti ja jos ne esimerkiksi huolimattoman säilytyksen vuoksi päätyvät vääriin käsiin, rangaistus on tullut myös aseluvan haltijalle.
Poliisi kärsii jatkuvasti resurssipulasta. Luulisi heillä olevan parempaakin tekemistä, kuin suunnitella tarkastusiskuja kansalaisten koteihin. Olen aivan varma, että esitys kaatuu viimeistään perustuslakivaliokunnassa, sillä kotirauhalla on erityinen asema perustuslaissa.
Kokoomus luottaa Venäjän malliin
Venäjällä siirryttiin maaorjayhteiskunnasta sotakommunismiin ja siitä edelleen basaaritalouden kautta rosvokapitalismiin. Viimeisessä isossa jaossa häikäilemättömimmät keräsivät koko potin. Yhteinen kansallisvarallisuus jaettiin harvoille ja siirrettiin suojaan veroparatiiseihin.
Suomessa porvarihallitus haki eduskunnalta valtuutuksen myydä kahdeksassa valtionyhtiössä omistus pois vaikka kokonaan. Yhtiöiden valtion omistuksen hallinta siirrettiin Solidium-yhtiöön. Epäilen, että siitä tehtiin nopea operatiivinen työkalu päästä eroon valtion omistuksesta ja asemasta talouselämässä. Minusta myyntivaltuuksia ei haeta kuin myymisen vuoksi?
Pari päivää sen jälkeen, kun valtion ja Kelan suuresti omistama Stora Enso ilmoitti uusista leikkauksista, valtion yhtiöiden omistuksesta vastaava ministeri ja hänen puolueensa ilmoitti, että laitetaan lisää yhtiöitä myyntilistalle. Valtuutus tuotanee eduskuntaan pikavauhtia. Eikä yksityistämisvimma tähän lopu. Seuraavaksi yhtiöitetään tai säätiöitetään Metsähallitus, ainakin, jos se on Kokoomuksesta kiinni.
Eli jos valtion yhtiöiden omistajaohjaus ja sitä kautta meidän kaikkien yhteisen pääoman valvonta laiminlyödään, Kokoomuksen ratkaisu on, että myydään kaikki pois? Kokoomus on ilmeisesti hakenut oppinsa veljespuolueeltaan Venäjältä.
Maksaja vaatii aina vastineen
Vaalirahoituskeskustelu on vellonut kiivaana koko kesäkauden ja aiheesta. Jo tähän mennessä paljastuneet rahoituslähteet ja summat panevat miettimään, kuka vie ja kuka vikisee. Entisen taistolaisen Björn Wahlroosin nykyiselle työväenpuolue Kokoomukselle antama köyhäinapu nousee jo muutaman viime vuoden ajalta yli sadantuhannen euron. Ei ihme, että vielä jokin aika sitten Suomen velkaantuneimmasta puolueesta tuli velaton pikavauhtia.
Kaikkien puolueiden on syytä julkistaa rahoituslähteensä. Muuten tämä soppa syö uskottavuuden koko poliittiselta järjestelmältä. Ei RKP:een saama miljoonaluokan tukikaan perustu pelkästään kaksikielisyyden vaalimiseen vaan sillä on puoluepoliittinen perusta.
Hallitusvastuussa olevien puolueiden ja ministereiden kohdalla vaalirahoituksen ja harjoitetun politiikan yhteyttä on syytä tarkastella erityisesti, sillä lait valmistellaan ministereiden, ei oppositiopoliitikkojen, johdolla. Siksi tein kantelun oikeuskanslerille valtion osaksi omistamien yhtiöiden Kokoomukselle antamasta puoluetuesta.
Suuryritykset ovat saaneet tahtonsa läpi jo monessa laissa. Esimerkiksi sähköisen urkinnan suojelulaki Lex Nokia runnottiin läpi juuri siinä muodossa, kun elinkeinoelämän edusmiehet vaativat. Paljonko sitä vaalirahaa tulikaan Kokoomukselle Teollisuuden työnantajien säätiöltä?
En usko, että ihan vähällä oikeuskansleri ilmoittaa samassa kahvipöydässä istuvalle valtioneuvoston jäsenelle, että "muuten, minä haastan sinut valtakunnanoikeuteen...", mutta kaikki keinot on käytettävä. Niin härskiksi peli on mennyt ja varsinkin Kokoomuksen kohdalla.
Seurataan kuitenkin tarkoin, millainen veroparatiisi pimeälle rahalle Suomesta tulee. Lakiesitys on parhaillaan valtiovarainministeri Jyrki kataisen näppien alla...
Muukalaisia ja marjastajia
Metsästykseen, kalastukseen ja marjastukseen liittyvät asiat ovat perinteisesti saaneet tunteet pintaan. Nyt pohjoisen marjasoppaa hämmennetään myös tarkoituksella. Perussuomalaisten Hemmo Koskiniemi pohdiskeli nettisivuillaan, voisivatko paikalliset asukkaat käyttää jokamiehen kiinniotto-oikeutta, jos ulkomaalaiset marjastavat rikkovat pelisääntöjä.
Ajatuksen esittäjäkin tietää, että se on mieletön. Vastaavaa logiikkaa noudattaen jokainen saisi ottaa Sampo-aukion liepeillä liikkuvan Hemmo Koskiniemen näköisen miehen kiinni, sillä on täysi syy epäillä, että juuri Hemmo Koskiniemen näköinen mies syyllistyy rasistiseen rikokseen. Ottakaa Hemmo kiinni!
Ennustan, että Koskiniemi koventaa ulostulojaan ja tarkoituksella liikkuu hämärän rajamailla. Sitten seuraava vaihe onkin kääntää asiat päälaelleen ja kauhistella sitä, kuinka häntä vainotaan, kun hän puolustaa suomalaisten etuja. Niinhän 1930-luvun Saksassakin natsit loivat mielikuvan, että arjalainen rotu on juutalaisten maailmanlaajuisen salaliiton uhri ja juutalaiset vainoavat oikeita saksalaisia. Siitä ei ollut enään pitkä matka kaasukammioihin.
Perussumalaisten toiminta, muukalaisvastaisuudella ratsastaminen ja pelkojen lietsominen ihmisten välille, ilman minkäänlaisia vastauksia tai edes ratkaisuyrityksiä tämän päivän ongelmiin, on vastenmielistä. Edes sinällään ihan hauskan miehen Timo Soinin letkaukset eivät naurata, kun niistä on tullut poliittisen karnevalismin ainoa sisältö.
Jokamiehen oikeuksia ei voida määritellä ihonvärin tai kansallisuuden perusteella. Jos jokamiehen oikeuksia aletaan rajoittaa lailla, pian huomaamme, että samaa lääkettä käytetään myös muihin perinteisiin paikallisten ihmisten oikeuksiin. Silloin asetetaan vaakalaudalle asuinkuntaan perustuva vapaa oikeus metsästykseen valtion mailla. Monta sen suuntaista yritystä on jo tehty ja nyt ikimuistoinen oikeus halutaan asettaa kyseenalaiseksi omin toimin.
Ei työsuhteeseen pakottaminenkaan ratkaise ulkomaalaisiin poimijoihin liittyviä ongelmia. Työsuhde voidaan solmia esimerkiksi thaimaalaiseen vuokratyöyritykseen ja sellaisien työsuhteen ehtojen valvominen on yhtä tyhjän kanssa.
Ainoa keino löytää toimivat pelisäännöt marjayritysten, ulkomaalaisten poimijoiden ja paikallisten asukkaiden välillä on sopimustie. Sen eteen Lapin kylätoimijat ovat tehneet paljon työtä kaikesta arvostelusta huolimatta. Jaksamista epäkiitollisessa työssä.
19.7.2009
Viisi euroa tunnissa ammattimiehelle
Työvoima on kauppatavaraa. Järjestäytynyt työväenliike on jo toistasataa vuotta yrittänyt toimia sen hyväksi, että kaupan ehdot olisivat edes kohtuulliset. Pimeä työvoima, harmaa talous ja ulkomaalainen vuokratyövoima mahdollistavat työehtojen häikäilemättömän polkemisen.
Olkiluodon kolmannen reaktorin rakennustyömaalla vain joka neljäs työntekijä on suomalainen. Irlantilainen vuokratyöyritys, joka lienee jo muuttanut tukikohtansa Kyprokselle, välittää työvoimaa rakennuskohteelle. Jo yksistään puolalaisia työntekijöitä on 30 %:a vaikka hankkeessa mukana olevista 2400 yrityksestä ainoastaan kymmenen on Puolasta.
Jokin aika sitten Rakennusliitto aikoi pysäyttää työmaan, koska heille ei annettu tarpeellisia tietoja työntekijöiden työsuhteen ehdoista. Vasta pakon edessä liiton vaatimukseen suostuttiin. Se kertoo, mikä on pelin henki.
Eduskunnan työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan matkassa vierailukäynnillä ollut työsuojelupiirin ulkomaalaistarkastaja kertoi, että joillekin ammattimiehille maksetaan palkkaa viisi euroa tunnilta, vaikka sopimusten mukainen minimitaso olisi 12 euroa tunnissa. Kyllä sellaisella palkkojen polkemisella saa kilpailuetua muihin nähden.
Jos suomalainen työvoima ja velvoitteensa hoitavat yritykset lyödään vilunkipelillä ulos markkinoilta, on se varmin tae suomalaisen rasismin nousulle. Sitäkö Vanhasen II hallituksen ministerit haluavat, kun seuraavat toimettomana sivusta miljardien eurojen veromenetyksiä ja harmaan talouden rehottamista.
13.7.2009
Kesäkiireitä
Kun kansanedustajat jäävät kesäkuussa istuntotauolle, tiedotusvälineet muistavat mainita pitkästä kesälomasta. Voihan tauon lomanakin ottaa vaikka syyskuun alkuun asti, mutta sellainen lomailija on pian entinen kansanedustaja.
Olen huomannut, että heti istuntotauon alussa monet kansalaiset lähestyvät edustajaansa ja pyytävät selvittämään jotain asiaa. Ilmeisesti ajatuskulku menee niin, että se, joka on pidempää pohtinut mielessään jotain ongelmaa, ajattelee kansanedustajalla olevan juuri nyt aikaa perehtyä siihen, koska muita töitä ei ole. Ja kun useampi saa saman ajatuksen yhtäaikaa, helposti kesätauon alusta menee kaksi tai kolme viikkoa näiden rästiin jääneiden asioiden selvittämiseen. Mutta ei auta valittaa. Se kuuluu edustajan työhön.
Tänä kesänä olen yrittänyt rajata pakollisia menoja ja tilaisuuksien määrää. Joka viikko on toki jotain menoja, mutta muuten aion keskittyä tausta-aineistojen lukemiseen. Istuntokauden aikana siihen on aikaa vain rajallisesti.
Lauantaina olin puhumassa Savukosken VPK:n 50-vuotisjuhlassa, keskiviikko ja torstai menee Porissa ja Raumalla työelämä- ja tasa-arvovaliokunnan työatkalla. Perjantaina patsastelen järjestysmiehenä Perävaarassa ja lauantaina on yhden ystävän 60-vuotisjuhlat.
Mökkityömaallakin pitäisi ehtiä touhuta. Vaikka tavoite on saada projekti valmiiksi vasta ensi kesänä, polttelee päästä "oikeisiin töihin". Sauna, saunakamari ja varasto ovat jo valmiina ja päärakennuksessa alkavat muuraustyöt. Sen verran ehdin olla isäukon matkassa hanslankarina, että aion tehdä sähkötöitä lukuunottamatta kaikki muut työt itse. Paperinpyörittämisen ja puhumisen jälkeen ruumiillinen työ ja käsillä tekeminen on parasta palautumista ja terapiaa.
Taukojen aikana on mukava seurata vieressä virtaavaa Kemijokea. Vietin penskana monet kesät mummin hoivassa keväästä syksyyn. Siksikin mummolan paikka tuntuu niin läheiseltä. Onneksi meillä on vielä maisemia, mitä ihailla.
27.6.2009
Onnea Paavolle ja Merjalle!
Vasemmistoliiton puoluevaltuusto valitsi tänään uudeksi puheenjohtajaksi Paavo Arhinmäen. Vaikka Paavon valintaa pidettiin etukäteen selvänä, Merja ylsi hyvään tulokseen. Puheenjohtajan paikasta kilvoitteli kaksi samanikäistä ensimmäisen kauden kansanedustajaa. Se antaa hyvän pohjan jatkaa uudistustyötä.
Henkilövaihdokset eivät sinällään ratkaise mitään, mutta voivat antaa mahdollisuuden. Tämän päivän politiikka elää tai kuolee tiedotusvälineissä. Jos et kiinnosta tiedotusvälineitä etkä kykene elämään sen rytmissä, olet pian entinen puoluejohtaja.
Paavolla on nyt vuosi aikaa vakiinnuttaa asemansa ennen ensi kesän puoluekokousta. Se vaatii, että hän on itsenäinen johtaja suhteessa erilaisiin kuppikuntiin ja pikkupelin pyörittäjiin, mutta herkkä kuuntelemaan, mitä mieltä jäsenistö ja äänestäjät ovat.
Nyt on tärkeä saada jo ennen syksyä käänne mielipidemittauksissa. Se ruokkisi uskoa ja omien aktiivisuutta. Perussuomalaisten ja vihreiden menestys ei enään ole heidän hyvyyttään vaan muiden heikkoutta. Vasemmistoliitto on perustyönsä eduskunnassa tehnyt näitä puolueita paremmin, mutta elänyt huonosti julkisuudessa. Uskon, että asetelma muuttuu jo ennen syksyä.
Vaalirahoitusta ja mielen pahoitusta
Ministeri Mauri Pekkarinen pahoitti mielensä, kun toinen ministeri Janne Vapaavuori vihjaisi nettikirjoituksessaan siihen suuntaan, että jokin tarkoitus näillä kauppaa ja kiinteistökauppaa harjoittavilla liikemiehillä varmaan on ollut vaalirahoitusta jakaessaan. Ministeri arveli, että vaalituella on yritetty ostaa poliittista tukea liikekeskusten sijoittelulle ja kiinteistöjen jalostukselle. Silloin syyttävä sormi osoittaa keskustaan, joka sai valtaosan julkisuudessa olleesta rahoituksesta.
Rovaniemen kelkkatehtaan vaiheet pysyvät jatkossakin julkisuudessa. Siksi moninaiset vaiheet rakennushankkeen aikana nähtiin. Sinälläänhän Kuntien eläkevakuutuksen päätös sijoittaa kotimaiseen kohteeseen oli aivan oikea, mutta kaupanteossa nähtiin kummallisia kiemuroita, joita nyt peräävät rovaniemiläiset kunnallispoliitikotkin.
Tutkivalle poliittiselle journalismille, jos sellaista Suomesta löytyy, suosittelen perehtymistä talouden ja politiikan kytkökisiin siellä, missä iso raha liikkuu eli Lapin matkailussa. Tottakai niillä, jotka yritystoimintaa harjoittavat, on oma oikeutensa esittää toiveita ja vaatimuksia esimerkiksi maankäytön suhteen, mutta suhde poliitikkoihin täytyy olla avoin. Kun kuitenkaan yksi taho tai osapuoli ei voi sanella kaikille muille, mitä tehdään.
Epäilen, että vaalirahoituskohu jalkautuu myös maakuntatasolle tänne Lappiin. Kaikki rahoituslähteet, myös säätiöiden ja ammattiyhdistysliikkeen vaalirahoitus, työnantajajärjestöjen ja yksittäisten yritysten vaalitukea unohtamatta, on syytä käydä läpi. Vain siten palautuu politiikkaan uskottavuus ja läpinäkyvyys.
Jokin aika sitten eduskunnan puhemies nuhteli edustajakollega Minna Sirnöä, kun tämä kysyi eduskuntakeskustelun aikana pääministeri Vanhaselta, kuinka hän kehtaa valehdella istuntosalissa. Eduskunnan sääntöjen mukaan edustaja ei saa istunnossa syyttää toista valehtelusta vaan sen sanan sijaan täytyy käyttää kiertoilmausta. Minna otti moitteet kiltisti vastaan, mutta saattoi olla itse asiassa aivan oikeassa.
Jos pääministerin muistamattomuus esimerkiksi puolueensa vaalirahoituksesta on sitä luokkaa, mitä hän sen sanoo olevan, olen huolestunut hänen hyvinvoinnistaan. Stressin täytyy olla paha, kun muisti sassaroi noinkin pahasti. Tai sitten puoluesihteeri Korhonen on juilannut puheenjohtajaa tosi pahasti ja toistuvasti. Niin ulkona Vanhanen näyttää olleen puolueensa vaalikampanjan rahoituksesta ja talousasioista ylipäätään.
Itselläni on helppo puhua vaalirahoituksesta. Ei ole tilille tulllut rahaa säätiöiltä eikä epämääräisiltä Näivettyvien Maakuntien Suomi tai Menehtyvä Suomi -yhdistyksiltä. Ihmettelin jo viime eduskuntaavaalikampanjan aikaan, kuinka joillain ehdokkailla oli vaalirahaa käytössään valtavia summia. Jos ehdokkaan kampanjan tosisasiallinen hinta nousee Lapissakin yli sadantuhannen euron, ei kohtuudesta voi enää puhua.
Kaavoitusasioissa ja kiinteistökaupoissa yrityksellä on heti oma hyöty konkreettisesti mukana. Se ei saa mennä ohi yleisen ja yhteisen hyödyn. Siksi vaalirahoituksen on oltava läpinäkyvää. Nyt vaalirahoitusta säätelevä laki jäi puolitiehen. Olisi ollut aivan yksinkertaista siirtyä tositepohjaiseen seurantaan, jonka mukaan tietyn rajan yli menevä tuki olisi aina julkista. Oikeusministeriöllä, tai organisaatiolla, joka tehtävää hoitaa, olisi aina kaikki aineisto käytössään.
15.6.2009
Väärin veikattu
Ei sattunut vaaliveikkaus kohdalleen kuin osittain. Demarit menettivät yhden paikan ja Vasemmistoliitto ainoansa. RKP sai taas kannattajansa liikkeelle ja säilytti paikkansa. Vihreiden kaksi euroedustajaa oli pienoinen yllätys vaikka heidän listansa oli kova.
Vasemmistoliiton tulos oli surkea. Osallistuessani ILOn kokoukseen Genevessä maanantaista keskiviikkoon tein päätöksen kertoa kantani julki: Vasemmistoliiton johdossa sukupolvenvaihdos on välttämätön. Se kannanotto riitti kuumapäisimmille ja niille, jotka ovat sieluunsa ikuisen vamman saaneet jo 1970-luvulla vasemmiston sisällissodassa. Leimakirveiden heiluttelu ja vanhojen haukkumasanojen viljely alkoi välittömästi.
Länsimaisissa demokratioissa puoluejohtaja saattaa erota jo yhden kunnon vaalitappion jälkeen ja ilmoittaa erostaan heti vaali-iltana. Meille näitä tappioita tuli kaksi runsaan puolen vuoden aikana ja kolme puoluetta ohitti meidät kannatuksessa.
Vasemmistoliiton ongelma ei ole jaossa enemmistöön ja vähemmistöön. Se blokkijako ei enää toimi. Paremminkin kyse on sukupolvien välisestä kuilusta. Vasemmiston voiman vuosina valtaan noussut ikäluokka on voinut säilyttää asemansa, koska uusia haastamaan kykeneviä ikäluokkia ei ole puolueeseen tullut. Ne kaikki on karkotettu pois. Kun muissa puolueissa nuoria tuetaan ja nostetaan esiin, vasemmalla viikate on heilahtanut heti, kun jonkun nuoren pää on noussut muita ylemmäs.
Aatteellisesti degeneroitunut sukupolvi on kyennyt jakamaan hupenevan vallan sulle mulle-tyyliin yli perinteisten rintamalinjojen. Epäpyhiä liittoja on nähty ay-liikkeen, puoluejohdon ja eduskuntaryhmän välillä. Ne kaikki ovat vaikuttaneet samaan suuntaan: estäneet uudistumisen. Vanhalla sukupolvella on ollut käytössään ammattiyhdistysliikkeen rahat ja koneisto, säätiöihin piilotettu taloudellinen valta, vanhojen järjestöjen tuki ja lehdet.
Nyt ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nostaa uusia kasvoja esiin kaikilla rintamilla. Huonommin tässä ei enää voi käydä! Vanha valta käy vielä vastaiskuun ja iskee vahvimpaa puheenjohtajakanditaattia vastaan jo ennen puoluevaltuuston kokousta. Uskon kuitenkin, että valta vanhan järjestyksen horjuu...
* * *
Tänä iltana putkahti esille Keskustan ja Kokoomuksen saama runsas vaalirahoitus, joka on lähtöisin (hämärä)yrityksiltä ja työnantajien säätiöltä. Miksiköhän vaalirahoitus paljastui vasta EU-vaalien jälkeisellä viikolla?
EU-vaalien uudet ulottuvuudet
Puolueet hakevat Suomessa eurovaaleista vauhtia seuraavia eduskuntavaaleihin. Monet ehdokkaat tekevät pohjia tuleviin koitoksiin. Puolueista kokoomus yrittää ottaa neljällä edustajalla piikkipaikan näissäkin vaaleissa ja kaksi muuta suurta puoluetta, keskusta ja sosiaalidemokraatit tavoittelevat torjuntavoittoa.
Vihreät haaveilevat kahdesta paikasta luottaen hyvään listaansa ja kaiken hyvän tuojan imagoonsa. Kristillisdemokraatit ratsastavat Timo Soinilla, jonka käytös on muuttunut lyhyessä ajassa lupsakasta sutkauttelijasta ylimieliseksi besserwisseriksi vailla todellisia näyttöjä. Kahdella kärjellä, Soinilla - josta hyvinkin voi tulla ääniharava - ja Sari Essayahilla, vaaliliitto saa tavoittelemansa kaksi paikkaa.
Perussuomalaisten kritiikitön nostatus valtamediassa ihmetyttää. Puheenjohtaja Timo Soinilla samoin kuin puolueellaankin tuntuu olevan aivan omat sääntönsä. keskustelussa. Heti, kun perussuomalaisten pitäisi vastata omista teoistaan tai tekemättömyydestään, he aloittavat hirveän huuodon, kuinka heitä vainotaan ja vanhat puolueet käyvät kimpuun. Marttyyriksi on helppo heittäytyä, jos maasta puuttuu kriittinen poliittinen journalismi.
Apu-lehdessä oli kolmen aukeaman juttu perussuomalaisten puoluekokouksesta Seinäjoella. Täysin kritiikittömässä, itse asiassa palvovassa jutussa, toimittaja rinnastaa perussuomalaiset peronismiin?! Kun ympäri käydään, niin yhteen tullaan: kyseinen toimittaja kirjoitti aikoinaan entisessä elämässään viimeisen Suomen kommunistisen puolueen ohjelman. Mutta onhan se entinen puheenjohtajammekin tukemassa äärioikeistolaista Risto E. J. Penttilää...
Eräs toimittaja luonnehti minulle vasemmistoliiton roolia ja todennäköistä tulosta näissä vaaleissa osuvasti. Hän sanoi, että uskoo puolueemme saavan yhden paikan, vaikka olemme tehneet kaikkemme sen menettääksemme. Niinpä!
Tulosveikkaukseni, joka on tehty sunnuntaina klo 10.58: Kokoomus 3 , Keskusta 3 , SDP 3, Vihreät 1, Vasemmistoliitto 1, Perussuomalaiset 1 ja Kristillisdemokraatit 1. Vihreät voivat olla lähellä toista paikkaa, jolloin Keskusta menettää kolmannen.
07.04.2009
Ansiotonta arvonnousua
Viimeisin puolueiden kannatusta mittaava mielipidemittaus oli Vasemmistoliiton osalta surkea. Sen paremmin siitä ei voi sanoa. Hieman päälle 7 %:n kannatus tilanteessa, jossa herrat kuppaavat valtionyhtiöistä huippupalkkioita ja eläkkeitä, yleismaailmallinen talouskriisi horjuttaa yhteiskuntien perusrakenteita ja hyvätuloisten veroalea jatketaan vaikka velkarahalla antaisi mahdollisuuden haastaa kunnolla nykyinen meno ja valtaapitävät. Mutta kun ei...
Vasemmistoliitto on nykyisin puolue, joka ei uskalla olla kannattajiensa kanssa samaa mieltä. EU-kriittisyys on häivytetty taka-alalle vaikka kannattajista yli 90 %:a suhtautuu hyvin vastahakoisesti koko järjestelmään. Ilmeisesti ammattiyhdistyseliitin harhakuva palkansaajien yhteisestä lintukodosta on siirretty Vasemmistoliiton taakaksi ja siksi ei sovi olla eri mieltä ay-pomojen ja sosiaalidemokraattien kanssa. Se on tuhon tie!
Näin on tehty tilaa Timo Soinin populismille jopa niin, että perussuomalaiset näyttäytyvät ainoana EU-kriittisenä puolueena. Nyt on jo kyse vasemmiston heikkoudesta, ei Soinin hyvyydestä.
Myös porvarihallituksen ekologisena viikunanlehtenä huseraavat vihreät niittävät satoa, jota eivät ole kylväneet. En ole tavannut toista puoluetta, joka yhtä härskisti puhuisi yhtä ja tekisi toista. Vihreille häviävät jopa paatuneimmat keskustapoliitikotkin. Mutta niin vain kannatus kasvaa.
Vasemmistoliitto ei kuitenkaan voi nousta syyttämällä muita epäreilusta pelistä tai populismista. Viimeistään nyt on katsottava peiliin ja oltava rehellisiä. Pelkät henkilövaihdokset eivät riitä vaikka ovat välttämättömiä. Niiden lisäksi on uskallettava olla jotain mieltä. Se tarkoittaa yksiselitteistä Nato-vastaisuutta, EU-kriittisyyttä, tinkimätöntä sosiaalisuutta ja ekologisten reunaehtojen tunnustamista.
15.2.2009
Nato-intoilua ja piiloilua
Kuinkahan moni perussuomalaisia äänestävä tietää, että puolueen puheenjohtaja on valmis hyväksymään Suomen Nato-jäsenyyden. Viime keskiviikon eduskuntakeskustelussa yritin saada Timo Soinin sanomaan selvästi, etteivät perussuomalaiset tule missään tilanteessa hyväksymään Nato-jäsenyyttä, mutta sellaista kantaa ei kuulunut. Päinvastoin, kaikki puolueen kansanedustajat katosivat salista. Ilmeisesti asia oli niin kiusallinen, että helpompi oli väistää keskustelu. Niinhän he tekivät syksylläkin, kun islantilaisen Kaupthing-pankin tuesta päätettiin.
Jotta lukijat eivät epäilisi minun puhuvan omiani, tässä pieni uutinen:
Soini onkin Nato-mies
11.4.2008 Uusi Suomi
Perussuomalaisten puheenjohtaja, kansanedustaja Timo Soini tarjoaa Suomelle turvallisuuspoliittisena ja turvatakuuratkaisuna Norjan Nato-mallia.
- Mieluummin Nato kuin EU, Soini sanoo uusisuomi.fi:lle.
Valtiosihteeri Teija Tiilikainen julkisti torstaina selonteon EU:n Lissabonin sopimukseen sisältyvästä keskinäisen avunannon velvoitteesta. Soini ei usko EU-maiden keskinäisiin sotilaallisiin turvatakuisiin.
- Sotilaalliset turvatakuut voi saada vain Natossa.
Soini on valmis viemään Suomen turvatakuiden vuoksi Naton jäseneksi.
- Norjan mallin mukaan, linjaa hän.
Soini korostaa, että hänen Nato-kantansa on henkilökohtainen. Puolueella on eri kanta.
Soini on eduskunnassa vuoden 2008 turvallisuus- ja puolustuspoliittisen selonteon valmistelua varten nimetyn parlamentaarisen seurantaryhmän jäsen.
Kirjoittaja Jyrki Karvinen¨
Paljon enemmän minä kunnioitan sellaisia kansanedustajia, jotka kertovat Nato-kantansa rehellisesti vaikka olisivat itse asiassa päinvastaista mieltä kuin minä. Missä on nyt se Timo, joka perää suoraselkäisyyttä? Ilmeisesti perussuomalaiset ovat laskeneet niin, etteivät hallitustietään ainakaan Natoon kaada. Euroopan Unionia on helppo vastustaa, kun asia on jo päätetty, Nato-ratkaisu on vielä auki.
26.1.2009
Älyä, älyttömyyksiä ja Sasin surkeutta
Kansanedustaja, entinen ministeri ja nykyinen perustuslakivaliokunnan puheenjohtaja Kimmo Sasi (kok) esitti kansanedustajien määrän pudottamista 150 edustajaan. Tammikuun hiljaisina uutisviikkoina tällaisellakin "avauksella" saa palstatilaa varsinkin, jos iltapäivälehden luottotoimittaja vihkiytyy asialle. Saahan siinä toimittajakin itsensä helpolla ja halvalla esille.
Sasin esitys ei ole uusi ja sillä saa varmuudella kansansuosiota, ilmaisen julkisuuden lisäksi. Esitystään Sasi perusteli mm. valtion tuottavuusohjelmalla ja sillä, että myös eduskunnan pitää säästää. Sen Sasi unohti, että valtion tuottavuusohjelmalle ei löydy yhtäkään asiaperustetta, vaan kyse on ideologisesta leikkauslistasta. Sasille varmaan kävisi sekin, että eduskunnan palvelut hankittaisiin ostopalveluna Tampereen kauppakamarilta. Sen verran hän näyttää demokratiaa arvostavan.
Jos säästöjä haetaan, kannattaisi muistaa, että ministeri Sasin toimikausi se vasta hintoihinsa tuli. TeliaSonera sekoiluista hän luisteli karkuun, vaikka sektoriministerinä oli päävastuussa asioiden huonosta hoidosta. Sasin ministeriaika muistetaan vieläkin toinen toistaan seuranneesta katastrofista.
Kansanedustaja Sasi on älykäs, kielitaitoinen, hyvin koulutettu ja kokenut poliitikko. Siksi onkin surkeaa, ettei hänellä ole selkärankaa tai suhteellisuudentajua käyttää lahjojaan toisella tapaa. Se, jolle paljon on annettu, puuttuu jotain oleellista eli nöyryyttä. Se romuttaa paljon siitä, mitä Sasi voisi olla.
Kiivaita kokouksia kunnissa
Tammikuussa näytellään monissa kunnissa mielenkiintoisia näytelmiä, kun kunnissa valitaan luottamushenkilöjohto seuraaviksi vuosiksi. Kovin kateellinen näkyvästäkään luottamuspaikasta ei kannata olla, sillä kunnissa jaetaan lähinnä kurjuutta lähiaikoina
Valtionosuusuudistus ei ehdi tähän hätään ja ennen kuin se saadaan nuijittua pöytään eduskunnassa, otellaan asiasta kiivaasti. Nollasummaperiaatteella toteutettava uudistus tarkoittaa, että kunnat taistelevat saman rahan jakamisesta uusin perustein. Siinä pienet kunnat uhkaavat jäädä jalkoihin ja kuntien edunvalvojat saavat pistää parastaan.
Kemijärvellä valitsimme valtuuston johtoon Jarkko Kotilaineen. En kehu Jarkkoa siksi, että hän on eduskunta-avustajani. Ensimmäinen kokous vakuutti myös muut kuin vassarit, että taisimme tehdä hyvän valinnan. Pitkähkön ja monivaiheisen kokouksen johto pysyi hyvin hanskassa, aloituspuhe oli erinomainen ja Jarkon motivoituneisuus paistoi läpi koko kokouksen.
Valitettavasti Jarkon valinta ei saanut sitä julkisuutta, minkä se olisi ansainnut. Paikalliset tiedotusvälineet uutisoivat valinnan asianmukaisesti, mutta muut eivät. Rovaniemellä valtuuston johtoon valittiin 24-vuotias Heikki Autto. Hänen valintaansa maakunnan ykköslehti rummutti ennen ja jälkeen kokouksen aivan kylläksi asti. Kemijärven ja Rovaniemen valintakokoukset pidettiin samana päivänä. Seuraavan päivän lehdessä etu- ja kakkossivu oli pyhitetty Rovaniemen valtuuston puheenjohtajalle (kok). Kemijärven valtuuston kokouksesta oli sisäsivulla pieni juttu, jonka kuvassa näkyi valtuuston puheenjohtajan (vas) takaraivo. Että sellaista tasapuolisuutta.
Vuosi vaihtui sodan melskeessä
Israel opettaa palestiinalaisille rauhan aatetta ja Joulun ilosanomaa voimatoimin. Maahyökkäys alkoi eilen ja sitä ennen massiiviset ilmaoperaatiot seurasivat toinen toistaan. Hamasin rakettihyökkäykset, jotka nekin ovat tuomittavia, vaikuttavat hieman liian kepeältä syyltä näin massiivisiin vastatoimiin. Suurempi painoarvo taitaa olla lähestyvillä vaaleilla.
Mielenkiintoista luettavaa ovat suomalaisten (ääri)oikeistolaisten poliitikkojen kommentit. Mitään tuomittavaa he eivät näe Israelin toimissa. Jumalan valittu kansa on saanut oikeutuksensa Jumalalta ja kaikki ne, jotka ovat Jumalan kanssa samaa mieltä, ovat tietenkin oikeassa, sillä Jumala on erehtymätön. Näin helppoa se on, eikä aikaa tarvitse käyttää turhan pohtimiseen. Maallinen, syntisen tien kulkija tosin ajattelee, että jos israelilaiset tarvitsevat valtionsa, niin kai sitten palestiinalaisetkin.
Missä on Martti Ahtisaari, Nato ja sen nopean toiminnan joukot, missä kaikki Nato-intoilijat, jotka ovat kertoneet Naton olevan rauhan tae ja rauhanjärjestö?
Talous pauhaa Joulurauhaa!
Maailmantalouden kriisi syvenee ja syvenee. Jos tämä EU:n ja muiden maailman talousmahtien solmima vakauttamis- ja elvyttämissopimus ei pidä, niin sitä seuraava hyökyaalto on kauhea. Silloin puhutaan jo maailmantalouden romahtamisesta. Siinäkin laskun maksaa kipeimmin se kaikkein köyhin, niin Suomessa kuin maailmallakin.
Suomen eduskunta on hyväksynyt jo kaksi pankkitukiratkaisua. Ensin islantilaisen Kaupthing-pankin Suomen valloitusta parsimaan ryhtyivät Sampo, Nordea ja OP Pohjola, mutta nekin vaativat valtion takapirukseen.
Olin sitä mieltä, että kun yksittäiset kansalaiset, yhteisöt - esimerkiksi Espoon kaupunki 15 miljoonalla eurolla - ja yritykset lähtivät juoksemaan ylikorkean koron perässä, siihen täytyy kuulua myös tavallista suurempi riski. Hävisimme äänestyksen 127-5. Olisi ollut täysin kohtuullista, että talletussuojan ylittävän ylikorkean koron osuus olisi jätetty tallettajan vastuuksi, mutta ei. Kummallista markkinataloutta ja kummallista selkärangattomuutta.
Seuraavaksi pankit saisivat 50 miljardin euron takuupäätöksen eduskunnalta. Edellisestä lamasta emme ole oppineet mitään: nyttenkään valtio ei saa pankkien osakkeita pantikseen, jos tukeen joudutaan turvautumaan. Toisin on yhdysvalloissa, Saksassa ja Britanniassa.
Jouluna on itse kenelläkin aikaa ja aihetta miettiä, kuinka paljon talouden pirulle annetaan valtaa.
06.10.2008
Kemijärvellä Vasemmistoliiton kunnnallisvaaliehdokkaaksi lähtenyt eläkeläinen on joutunut ankaran painostuksen kohteeksi. Häntä on häiritty puhelinrallilla ja vaadittu luopumaan ehdokkuudesta! Ainoa synti hänellä on, että valitsi puolueen väärin?!
Vasemmistolaisten ihmisten syrjintä on niin yleistä, että jotkut pitävät sitä yhtä luonnollisena kuin jokamiehen oikeuksia. Lapin Kansan päätoimittajan potkut ja sitä seurannut keskustelu paljastivat, että syrjinnällä ja syrjinnällä on eroa. Osa niistäkin, jotka ovat kauhistelleet syrjintää sukupuolisen suuntautumisen perusteella, ovat hiljaisesti hyväksyneet syrjinnän poliittisen mielipiteen vuoksi, koska päätoimittajaksi valitun Johanna Korhosen puoliso on ehdokkaana kuntavaaleissa Vasemmistoliiton listoilla.
Julkisessa keskustelussa se, että syrjityksi joutuneen Johanna Korhosen tuplasyrjinnän toinen puoli perustui juuri vasemmistolaisen ihmisen poliittiseen toimintaan, on vaiettu täysin. Se kertoo aika paljon tästä ajasta. Kun tiedotusvälineet vaikenevat tästä toisesta puolesta, samalla ne lähettävät viestin, että tuplasyrjinnän toinen puoli on ihan hyväksyttävää.
Lapissa jos missä, vasemmistolainen ihminen joutuu raivaamaan itselleen elintilan. Muistan hyvin, kun lähdin 1980-luvulla sitoutumattomana ehdokkaana mukaan kuntavaaleihin SKDL:n listoilta. Siinä siunaamassa meni harjoittelupaikka Metsähallituksessa. Kuulin jälkikäteen, kuinka silloinen kenttäpäällikkö oli sanonut Savukosken jätkien kuullen, että "hänhän ei kommunisteja palkkaa". Se ei mukavalta kuulostanut kaksikymppisestä nuoresta miehestä, joka ihan oikeasti haaveili ammatista metsäalalla.
Kaikkein kauheinta on seurata niitä ihmisiä, jotka ovat muuten mukavia, älykkäitä ja asiallisia, mutta eivät näe näitä syrjiviä valtarakenteita, koska ovat itse eläneet koko elämänsä rajan oikealla puolella.
Naapurikunnassa Rovaniemellä on tehty kauppatavaraa kouluista ja päiväkodeista. Tänään kaupunginhallitus päätti myydä sutkaista yhden koulun ja monta päiväkotia sijoittajalle, joka kunnostaa ne ja vuokra kaupungille. Kahdenkymmenen vuoden päästä kaupunki ostaa koulut takaisin.
En jaksa uskoa, että kukaan yksityinen sijoittaja on niin huolestunut homekoulujen aiheuttamista haitoista, että hyvää hyvyyttää sijoittaa rahansa tällaiseen toimintaan. Rahan odotetaan tuottavan. Jos pirullisesti ajattelee, niin eikö kaupungin olisi kannattanut pitää näin tuottava sijoitustoiminta itsellään?
Koulujen myynti on vain yksi merkki siitä ajasta, jossa elämme. Julkinen on ajettu ahtaalle ja yksityinen pääoma mellastaa kaikkialla siellä, mistä voi hyötyä ja missä sille annetaan tilaa. Tässäkin tapauksessa riskin kantaa julkinen sektori ja hyödyn saa sijoittaja. Ja jos toisin käy, niin silloinkin julkinen sektori huudetaan hätiin. Niin kävi Yhdysvalloissa asuntoluottokriisissä ja Suomessa 1990-luvu pankkikriisin aikana. Voitot ovat yksityisiä, mutta riskit yhteisiä.
Neljäkymmentä vuotta sitten itäblokin maat Neuvostoliiton johdolla miehittivät Tsekkoslovakian, kun se haki omaa tietään ulos totalitaarisesta hallinnosta. Vaikka miehitystä paheksuttiin laajasti, Suomessa ainoastaan SKP:n ja SKDL:n johtajat Aarne Saarinen ja Ele Alenius uskalsivat tuomita miehityksen. Muut puolueet leikkivät kuurupiiloa tiedotusälineiden kanssa.
Nyt Venäjällä on vallassa Kokoomuksen veljespuolue. Mutta en ole huomannut, että Kokoomuksen johtaja Jyrki Katainen olisi tuominnut miehityksen. Kuitenkin puolue retostelee suoraselkäisyydellään ja eduskunnan täysistunnoissa esimerkiksi Kimmo Sasi ja Ben Zyskowicz purkavat kolmenkymmenen vuoden takaisia traumojaan valittaessaan., kuinka heitä vainottiin ja kuinka Suomi rämpi suomettumisen suossa. Nyt on jostain syystä hiljaista?!
Ei muuta, puheenjohtaja Katainen, kuin luuri kouraan ja presidentti Medvedeville tai pääministeri Putinille soittamaan. Kyllä nämä miehet varmaan veljespuoluettaan kuuntelevat.